Tavallisen kokoustamisen vastapainoksi hallitus tai osa hallituksesta sai vaihteeksi tutustua hardship-paikkaan syyskuussa. Toki ehdittiin myös keskustella UHVYn omista asioista. Esillä olivat erityisesti toimintastrategiaamme perustuvat kysymykset, joita käsiteltiin kahdessa eri sessiossa kahdeksan uhvyläisen voimin.
Yhteystoimisto sijaitsee entisen apteekin tiloissa, vanhankaupungin kupeessa, aivan kaupungin keskustan pääaukion vieressä. Lähin suurlähetystö on naapurimaan Vilnassa, jonne on matkaa 183 km ja josta saa kansalaispalvelut.
Janne Heiskanen antoi nopean katsauksen maasta ja elämästä Minskissä: keskusjohtoista, valvontaa, hyvät suhteet Ukrainaan ja Venäjään, ei maahanmuuttajia, öljynjalostustuotteita, traktoreita, koneita, laitteita, suht´koht raikas ilma, turvallista, kansainvälisiä messuja, joitakin suomalaisia ja ulkomaalaisia firmoja – elämä ei ole kovin kiihkeää, vaan aika rauhalliset ovat piirit.
Minski on yllättävän lähellä vain n. 880 km Helsingistä, puolentoista tunnin lentomatkan päässä. Belavia ja Finnair lentävät sinne säännöllisesti. Lentokenttä on kaupungin itäpuolella ja 43 kilometrin matka menee nopeasti leveää ja suoraa moottoritietä pitkin – jos ei ole ruuhkia.
Kaupunki vaikutti mahtipontiselta leveine katuineen ja valtavine rakennuksineen. Yllätys oli kaupungin siisteys: ei roskia, ei kerjäläisiä, ei juoppoja, ei graffiteja. Rikollisuutta ei kuulemma ole, hyvää englantia puhuneen kiertoajeluoppaan mukaan, eikä turistin tarvitse pelätä ryöstetyksi tulemista edes öisin. Poliisien määrä on moninkertainen Suomeen verrattuna, 1400 poliisia/100 000 asukasta kohden (Suomessa 200/100 000). Keskustan kiertoajelun reitti oli luultavasti huolella ja tarkoituksellisesti valittu miellyttämään turistin silmää. Näimme mm. Lee Harvey Oswaldin asuintalon, ulkoapäin. Historiallinen kummajainen sekin.
Toisen maailmansodan aikana suurin osa Valko-Venäjän kaupungeista tuhottiin maan tasalle, kuten Minskikin. Talot on rakennettu sodan jälkeen ja useat samanlaisiksi, kuten olivat olleet ennen sotia. Väki, varsinkin juutalaisväestö, tapettiin ja alueella olikin useita keskitysleirejä. Monet taloista ovat valtavia.
Paikka on ehdottomasti viikonloppuretken arvoinen – ja suurlähetystön arvoinenkin se olisi. Venäjäntaitoisia oli matkassa onneksi useita, muutoin olisi ollut astetta hankalampaa. Ensi kerralla sitten sotamuseoon, joka on kuulemma hieno!
