Arvoisat suurlähettiläät,
Helsingin nousua jälleen kerran kv.otsikoiden kärkeen US-Venäjän – huippudiplomatian merkeissä ei olisi vielä vuosi sitten osannut kukaan ennakoida. Ei edes presidentti Niinistö, jolle kunnia kokouksen saamisesta Suomeen kuuluu. Ko. huippukokousta voi arvioida monin tavoin. USA:n silmissä se oli kapitulaatiota Venäjän edessä, kuten Financial Times kirjoitti: “a summit that America’s foreign-policy establishment believes will go down as a low point in US diplomacy” – tai sitten Moskovan silmin, jossa asioista ajateltaneen täsmälleen päinvastoin.
Jää arvioitavaksi, ja siinä teillä arvon suurlähettiläät on merkittävä rooli – mitä Suomelle tästä jäi, mutta siltä osin puhutaankin tehtävänne perimmäisestä olemuksesta, nimittäin
laadukkaasta raportoinnista, josta teihin kohdistuva yleisarvosana kuluneelta vuodelta voidaan jälleen kertaalleen mainita kiitettäväksi. Diplomaattimme ovat korkeatasoista väkeä, voi ylpeänä todeta. Lukuisten huipputason raporttien joukosta voi lukusuosituksena erikseen nostaa esille Hanna Lehtisen, Katri Viinikan ja Petri Tuomi-Nikulan loppuraportit juuri päättyviltä lähettiläskausiltaan.
Mutta UHVYä huolestuttaa diplomaattiuramme tulevaisuus. Miten tästä eteenpäin, miten takaamme korkean tasomme jatkuvuuden? Edustustojen sulkemisia ennakoidaan jälleen kerran, UE-korvaukset supistuvat ja mahdollisuudet palvella UE:ssa kaventuvat.
Saamme hyvää väkeä taloon, kuten parin viikon päästä alkavan uusimmankin Kavakun rekrytoinnit osoittavat, mutta näkymät eivät ole lupaavat tulevaisuuden näkökulmasta. Myös virkamiestemme nuorin polvi on sen havainnut ja laati – ulkomaankauppaministeri Mykkäsen toimeksiannosta – paperin niistä kiperistä kysymyksistä, jotka edessämme ovat.
Uudet nuoret diplomaatit kiteyttivät ongelmamme hyvin.
UHVY piti sekä tuloksia että aloitetta merkittävänä, ei pelkästään sen vuoksi, että arviomme yhtyvät, vaan siksi että on oleellista myöntää, etteivät kaikki asiat ole kohdallaan ja että talomme kehittämis- ja parannus- toimia tarvitaan pikaisesti.
Akuuttitarve löytyy ennen kaikkea UE-korvauksista, joiden alamäki ei voi enää jatkua. UE:ssa palveluun on liityttävä täkyjä, incentiivejä, joista tärkeintä työtehtävien mielekkyyden lisäksi on rahallinen kompen- saatio. UE:ssa palvelun täytyy olla taloudellisesti mielekästä kuten olemme tähdentäneet jo pitkään. Nyky- regiimin jatkuessa perheiden ja työelämässä uraa tekevien puolisoiden saaminen mukaan ulkomaanedus- tukseen tulee entistäkin vaikeammaksi. Kuka heikentäisi lastensa koulunkäyntimahdollisuuksia, puolisonsa uraa ja eläkettä sekä samalla kuittaisi kuukausikompensaatiossaan huonommat luvut kuin yhteisesti kah- della palkalla Helsingissä? Vielä tänään tätä tapahtuu, mutta, hyvät paikalla olevat hallinnon edustajat, jos kuvittelette, että tämä on tilanne 10 vuoden kuluttua, niin erehdytte. Vanhan presidentin sanoin: ”tarttis tehdä jotain”, eikä aikaa ole paljon.
Keskusjärjestömme Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder on painottanut, että Ay-liikkeellä tulee olla resep- tejä kiperien kysymysten ratkaisuun, pelkkä valittaminen ei riitä. UHVYllä näitä ehdotuksia riittää, mutta hallinnon kuulo on vaikuttanut huonolta mitä tulee esim. UE-korvausjärjestelmän kohentamiseen, jonka osalta UHVY on tehnyt ja tekee sellaisia rakentavia aloitteita, joissa asioihin voitaisiin saada parannuksia nopeassakin järjestyksessä, mikäli asioita oikeasti halutaan parantaa. Pikatoimenpiteenä asettautumis- korvaus tulisi pikimmiten palauttaa korvauspalettiin.
Mitä tulee häirintään, niin UM tarvitsee selkeästi uuden toimintakulttuurin. Pelkkä puuttuminen yksittäisiin häirintätapauksiin, mikä sekin on ollut heikkoa Tukholman jälkeen, ei riitä, vaan oikeasti toteutettavan nollatoleranssin kautta käyttäytymismalleihimme on saatava selkeä muutos.
Siinä teillä, edustustonpäälliköt, on merkittävä asema. Uusi toimintakulttuuri edellyttää uusia asenteita ja sen hyväksyntää, että maailma näissä asioissa yksinkertaisesti on muuttunut, eikä vanhoilla malleilla enää pärjää. Nykyaikainen työsuojelu pitäisi talossamme ajatella tuottavuuden näkökulmasta. Tässä mallissa henkilöstö on oikeasti organisaation merkittävin voimavara, eikä siis pelkästään juhlapuheissa. Ongelmia ei lakaista maton alle, vaan asioita ratkotaan yhdessä – kokemuksia jaetaan ja niistä opitaan. Oleellista on myös havaita työympäristön ja –yhteisön kehittämisessä organisaation muuttunut koulutuspohja. Riippu- matta virkanimikkeestä monilla on sellaisia ”piileviäkin” kykyjä, jotka pitäisi osata hyödyntää. Tämä erityisen tärkeää pienissä edustustoissa, joissa resurssit ovat niukat.
Häirintäluvut kertovat omaa karua kieltään talomme työkulttuuriin liittyvistä ongelmista. Viime keväällä toteutetun Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn mukaan, jossa vastaajia oli 376 työntekijää, mikäli häirin- nästä on tehty esimiehelle ilmoitus, 54 ilmoituksessa – saatujen vastausten mukaan – vain 13:ssa olisi asiaa lähdetty selvittämään ministeriön ohjeiden mukaisesti. 17 kertaa näin ei olisi tapahtunut ja 24 tapauksessa ilmoituksen tekijä ei tiedä miten asia eteni.
On sanomattakin selvää, että näin ei voi jatkua, enkä tämän perusteella ihmettelekään sitä, että keskusjärjes- tömme on puuttunut asiaan kirjelmöimällä sekä ulkoministerin että ulkomaankauppaministerin suuntaan.
Akava on tehnyt aloitteen siitä, että jatkossa häirintätapauksissa kanneoikeus tulee olla myös henkilöstö- järjestöillä. Tämä on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys, sillä yksilön on vaikea asettua yksin isoja koneis- toja vastaan, jotka tutkimusten mukaan helposti syyllistävät, vähättelevät ja peittelevät tilanteissa, joissa julkitulon pelätään heikentävän ko. organisaation julkis- ja työnantajakuvaa.
Hyvät kollegat, vielä pari sanaa Akavasta ja UHVYstä:
UHVY täyttää 50 vuotta kahden vuoden kuluttua. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta ennen kaikkea olemme pyrkineet rakentamaan taloamme hyvässä yhteisymmärryksessä hallinnon kanssa, vaikka välillä on otettu rajustikin yhteen, kuten työn alla oleva 50-vuotishistoriikkimme tulee kertomaan. Historiamme laatija on tunnettu ammattilainen, dosentti Marko Paavilainen, jonka jälki jo nyt on ollut mitä kiintoisinta luettavaa: Mm. se, että kolkutimme Akavan porteilla jo 1970-luvun alkumetreillä.
Talokohtainen UHVY, yhdessä sisarjärjestömme Akavan tutkintoliittolaisia edustavan UH-Akavan kanssa, edustaa nyt 1100 akavalaista virkamiestä ulkoasiainhallinnossa. Se on mittava voima. Saavutettu yhtenäisyys Akavan sisällä lupaa hyvää. Yhdessä olemme enemmän!