Hyvää alkuvuotta, jäsenemme sekä UM:n muu väki!
Ensimmäinen paluumuutto Merikasarmille on vain muutamien viikkojen päässä. Syksyyn mennessä koko UM on takaisin Katajanokalla. Sekä työtiloissamme että työtavoissamme tapahtuu muutos, joka yltää sukupolvien päähän. Todennäköisesti – ilman suuria mullistuksia – seuraavat polvet viettävät ”Kassulla” vähintäänkin kuluvan vuosisadan loppuun asti.
Ennakkotiedot kertovat hienoista tiloista ja riittävästä joustosta tilojen muunneltavuudenkin suhteen. Niillä koronakriisin aiheuttama digiloikka olisi hallittavissa. UHVY on jo pitkään korostanut, että yksittäisiä työtiloja, ”bokseja”, tarvitaan skypejä ja teamsejä varten todella paljon. Näin erilaisia työtilanteita voitaisiin hoitaa muita häiritsemättä ja itse häiriintymättä, mikä on äärimmäisen tärkeää tilojen toimivuuden näkökulmasta. UHVY on myös tähdentänyt, ettei tiloja saa päästää hierarkisoitumaan esimieshuoneiden kautta. Ne ovat vastoin uusien työmenetelmien ideaa, jossa turhat hierarkiat on heitetty romukoppaan.
Nykyiset henkilöresurssit eivät kohdallaan
UM:n osalta valtion tulo- ja menoarvioesitys tälle vuodelle on lupaava. Lisää rahaa on luvassa muun muassa uusien edustustojen avaamiseen. Käytävillä puhutaan Dakarista, Dohasta, Mumbaista ja Islamabadista, ja viideskin kaupunki olisi tiedossa. Tämä on paljon ja hienoa on, että kyse ei ole pelkästään vanhojen virheiden eli epäonnistuneiden sulkemispäätösten paikkailusta.
Tässä tilanteessa tulisi muistaa erityisesti yksi elintärkeä seikka: nykyedustustoverkoston resursointi. Jokaisen jo olemassa olevan edustuston määrärahoista ja henkilövoimavaroista on pidettävä erityisen hyvää huolta turvaamalla vähintään voimavarojen nykytaso, mikäli se on kohdallaan. Niissä edustoissa, joissa taso on liian alhainen, pitää pyrkiä lisäämään resurssit optimaaliselle tasolle. Vain tällöin työn tuloksellisuus ja henkilökunnan jaksaminen voivat kohdata toisensa. Ikävä kyllä kaikkien edustustojen kohdalla näin ei ole.
Erityisesti on huomioitava vaje lähetettyjen hallintouralaisten määrässä. Huolta aiheuttaa erityisesti heidän jaksamisensa, sillä jopa lomien pitäminen voi olla vaikeaa.
Samalla peräti 20 TF-asiantuntijan lisäys suurlähetystöihin mietityttää ja ihmetyttää, kun kaiken lisäksi kyseessä on toiminnallinen päällekkäisyys Business Finlandin verkoston kanssa. Sellaista ei ole koskaan aikaisemmin nähty vienninedistämisen kenttätyössä. Ja siitäkin puhutaan, että mitä ihmettä tehdään kahdella Roomassa, kun Italian bisneskeskus on Milanossa!
UHVYllä on selkeä käsitys siitä, että keskimääräisen edustuston toimintakyky on riittävä vain, jos lähetettyjä virkamiehiä on vähintään kolme. Ideaali tilanne on, jos yleisuralaisia on yhteensä neljä. Muussa tapauksessa nykyisillä tulostavoitteilla henkilökunnan uupumista työtehtäviensä ääreen ei voida välttää.
Aihepiiristä on myös tuoretta tietoa, joka sisältyy EVA-11:n tilaamaan evaluointiin (Economic Development, Job Creation and Livelihoods, tekijä Particip, Niras). Sen yhtenä keskeisenä johtopäätöksenä on, että edustustojemme henkilöresurssit ovat liian pienet (”embassies are under-staffed”), jotta ne voisivat tarvittavalla tavalla tukea yksityissektorin toimijoita.
UE-korvausuudistus etenee, asiantuntijoille urapolku
Kevään kuluessa tavoitteemme on saada vauhtia sekä UE-korvausuudistukseen että asiantuntijaurapolun hahmottamiseen.
Suuri määrä UM:läisiä osallistui hallinnon, henkilöstöjärjestöjen sekä puolisoyhdistys ULPUn yhteiseen webropol-kyselyyn UE-korvauksista. Vastauksia ja kommentteja kertyi useita satoja. Ne vahvistavat uudistuksen tarpeellisuuden.
Parhaillaan odotetaan verrokkimaiden vastauksia hallinnon kyselyyn parhaista käytännöistä muualla maailmassa. Odotamme näistäkin paljon. Nyt on tärkeää olla rohkea ja innovatiivinen, jotta korvausjärjestelmämme saadaan kohdalleen ja saamme riittävät lisämäärärahat nykyisen nollasummapelin päättämiseksi.
Erityisen tärkeää on löytää ratkaisu sekä korvaustasoihin että varsinkin puolisoiden aseman kohentamiseen. Mikäli tätä koko rotaatiojärjestelmän kohtalonkysymystä ei tulevina vuosina saada ratkaistuksi, edessä on suuria vaikeuksia saada virkamiehiä siirtymään ulkomaanedustukseen muuten kuin uran alku- ja loppuvaiheessa. Tämän UHVY on todennut voimakkaasti muun muassa lausunnoissaan eduskunnan hallintovaliokunnalle.
Asiantuntijaurapolun luomisessa olemme risteysvaiheessa. Hallinto puhuu tehtävien tarkastelusta, kun oikean päämäärän tulisi olla jo yhteisesti sovittu urapolun luominen. UHVYn tavoitteena on kolmiportainen asteikko vaatimusluokkineen ja nimikkeineen. Niitä kuvaavat ehdotuksemme nykyisten tarkastajanimikkeiden korvaamisesta asiantuntijatermein (asiantuntija – erityisasiantuntija – johtava asiantuntija). Oleellinen päämäärä on myös laatia ja vahvistaa pelisäännöt, joiden puitteissa siirtyminen eri ura-alueiden välillä voi tapahtua.
UE mukaan rokotuksiin
Työsuojeluasioista ajankohtaisin asia on Helsingissä ja asemapaikoilla vähitellen käynnistyvät koronarokotukset. Ripeys olisi nyt tärkeää, eikä voi kuin valitella sitä hitautta, jolla rokottaminen Suomessa on lähtenyt käyntiin. UH:ssa työterveyden saaminen nopeasti mukaan ratkaisisi ongelman monelta osin. Nykynäkymin vain näin voidaan varmistaa riittävän nopea, tehokas ja kattava rokottaminen.
Asemapaikoilla UE-henkilökuntamme rokottamisesta noin kolmasosan on arvioitu tapahtuvan kansallisen ohjelman puitteissa ja riittävän turvallisissa olosuhteissa. Muilta osin tilanne on auki, mutta hallinto pyrkii mahdollistamaan rokottamiset Suomessa esimerkiksi viimeistään kotilomamatkojen yhteydessä. Henkilökunnan edunvalvonnan näkökulmasta on tärkeää, että koko henkilökuntamme, myös UE:ssa olevien perheet, saavat rokotteen mahdollisimman pikaisesti ja turvallisesti.
Tapaus Pekka Haavistosta
Puheenjohtajakirjeeni lopuksi käsittelen mieliä kuohuttanutta, ulkoministeri Pekka Haavistoa koskevaa ministerivastuuasiaa. Haavisto-tapaus on ollut erittäin poikkeuksellinen, eikä vastaavaa ole julkisuudessa aiemmin UM:n historiassa koettu. Osuus on seikkaperäinen ja pitkähkökin, mutta asia on merkittävyydeltään sitä luokkaa, että laajempaa ilmapiirin puhdistamista ja selvittelyä selkeästi tarvitaan.
UHVYn lähtökohta tässä asiassa on ollut virkamiehen aseman ja oikeusturvan puolustaminen sekä siirtymisvelvollisuuden tulkinnat.
UHVYn ykkösarvo on oikeudenmukaisuus. Se on jalo arvo, mutta välistä sen toteutuminen talossamme on vaikeaa. Oikeudenmukaisuus on aika ajoin koetuksella niin tehtävään määräyksissä, nimityksissä, UE-siirroissa kuin UE-korvauspäätöksissäkin. Välistä se on koetuksella jokapäiväisissä työolosuhteissamme ja työtehtäviä koskevissa järjestelyissä niin ministeriössä kuin edustustoissakin. Kaikki ei aina mene nappiin. Lähtökohtaisesti virkamiehiltä edellytetään nuhteettomuutta ja virkavastuun noudattamista.
Yleisesti ottaen asiat ovat kuitenkin menneet parempaan suuntaan vuosikymmenten varrella. Myös UHVYn 50-vuotishistoria ”Yhteistyötä ja yhteentörmäyksiä” kertoo tästä omaa jännittävää tarinaansa (linkki kirjasta kertovaan juttuun). Työ- ja johtamismenetelmien kehittymisen ohella häirinnän ja kiusaamisen kaikkien muotojen kitkemistyöllä on ollut suuri merkitys.
Laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa oikeutta ja oikeudenmukaisuutta toteuttaa oikeusvaltio. Tältä osin olemmekin yksi Euroopan johtavista kansakunnista. Oikeusvaltion keskeisin prinsiippi on lain noudattamisen lähtökohta. Oikeusvaltiossa tarkoitus ei pyhitä keinoja, eikä lain noudattamatta jättämiseen voi vedota omien tavoitteiden toteuttamisella, olivat ne kuinka hienoja tahansa.
Päätös toi esiin harmaan alueen
UM:n virkamieheen, konsulipäällikkö Pasi Tuomiseen kohdistettujen toimenpiteiden synnyttämä ministerivastuuasia sai ratkaisunsa eduskunnan perustuslakivaliokunnassa joulukuussa. Perustuslakivaliokunnan päätöksessä ministeri Haaviston todettiin rikkoneen lakia virkatoimessaan, eikä tekoa perustuslakivaliokunnan mukaan voida pitää vähäisenä.
Perustuslakivaliokunnan mietintö nosti esiin ministerien toimivaltaan liittyvän harmaan alueen. Valiokunta katsoi, että Haaviston toiminta oli lainvastaista eikä hänen menettelynsä moitittavuutta voida pitää vähäisenä, mutta syytekynnys ei kuitenkaan ylittynyt. Ratkaisu jäi siis välitilaan, koska tuomioistuimen päätöstä ei ole mahdollista saada. Uhkana ja vaarana on, että eri mieltä olevia virkamiehiä aletaan jahdata nyt laajemminkin, eikä ainoastaan meidän ministeriössämme.
Korkeatasoinen ja riippumaton virkavastuun velvoittama virkamieskunta on ollut keskeisiä vahvuuksiamme. Hyvä hallinto ei voi missään olosuhteissa perustua poliittisen johdon mielivaltaan.
Virkamiesten oikeusturvan kannalta on erittäin ongelmallista, jos ministeri voi siirrellä virkamiehiä tehtävästä toiseen tietäen, että oikeudellisten seuraamusten uhkaa ei ole. Voivatko ministerit PeV:n päätöksen mukaisesti huoletta rikkoa lakia ja toimia lainvastaisesti suhteessa virkamiehiin ilman vaaraa syytteestä, kun virkamies puolestaan on sidottu virkavastuuseensa? Onko näin helpotettu ministereiden mahdollisuuksia jatkossa päästä eroon virkamiehistä, jotka ovat eri mieltä, eivätkä toteuta heidän käskyjään, vaikka ne olisivat kyseenalaisia lain näkökulmasta ja vastoin virkamiehen virkavastuuta?
Siirtymisvelvollisuus on siirtymistä Helsingin ja asemapaikkojen välillä
On selvää, ettei siirtymisvelvollisuutta saa käyttää väärin. Milloinkaan aiemmin ei ole ollut puhettakaan, että ulkoasiainhallintolaissa säädetty siirtymisvelvollisuus tarkoittaisi muuta kuin siirtymistä ministeriön ja ulkomaanedustuksen välillä. Entinen valtiosihteerimme Pertti Torstila on antanut asiasta painavan lausunnon perustuslakivaliokunnalle. Sen sisältö vastaa myös UHVYn käsitystä siirtymävelvollisuuden tarkoituksesta.
Torstilan lausunto on kiintoisaa luettavaa kaikille siirtymävelvollisille ja se löytyy eduskunnan sivuilta (lausunto). Samasta asiasta entinen oikeuskansleri Jonkka totesi: ”Siirtohanke oli tasapuolisuuden periaatteen vastainen. Näin siksi, että aikaisemmin siirtoja ei vastaavilla perusteilla oltu tehty.”
Tätä velvollisuutta pyrittiin tosiasiallisesti käyttämään konsulipäällikkö Tuomisen rankaisemiseen ja vieläpä tilanteessa, jossa valtioneuvosto oli pari kuukautta aikaisemmin nimittänyt Tuomisen uudelle kaudelle. Siirtymävelvollisuus ei ole rankaisukeino tai tehtävämääräysten peruste ylipäätään. Jos tulkinta siirtymisvelvollisuudesta muuttuisi sellaiseksi, että virkamiehiä voidaan siirrellä ministeriössä mielivaltaisesti tehtävästä toiseen, se myös tarkoittaisi ulkoasiainhallinnon virkamiesten saattamista täysin eriarvoiseen asemaan valtioneuvoston muun virkamieskunnan kanssa.
Ei enää koskaan uudestaan
Muualla yhteiskunnassa (poliittiset puolueet, eduskuntaryhmät, hallituspuolueiden johtajat, eduskunnan enemmistö) on päätetty, että lain rikkomisesta huolimatta Haavisto voi jatkaa ministerinä. Haaviston itsensä lisäksi käytännön elämässä taakan tästä kantaa UM:n henkilökunta, kun vaihtoehtojakaan ei ole. ”It takes two to tango”, Haavisto totesikin henkilöstöinfossaan 21.1.
Ministeriön henkilökunta sopeutuu ja tekee yhteistyötä poliittisen johdon kanssa vallitsevien olosuhteiden mukaisesti, eikä mahdollisuutta niin sanottuun nokan koputtamiseen ole. Tässäkin tilanteessa tärkeintä on, että teemme oman työmme ja osuuteemme yhtä hyvin ja tunnollisesti kuin ennenkin – virkavastuutamme unohtamatta.
Olemme tottuneet siihen, että ministerit tulevat ja menevät ja teemme parhaamme tilanteessa kuin tilanteessa. UHVYn tehtävä on jatkossakin tukea ja edistää virkamiehen asemaa ja oikeusturvaa. Määrätietoisella edunvalvonnalla kykenemme vahtimaan ja valvomaan, ettei ylilyöntejä pääse tapahtumaan ja että tehdyt virheet korjataan. En haluaisi UHVYn puheenjohtajana Haavisto-tapaukseen enää palata. Kaikki haluavat kääntää lehteä. Mutta oleellista on, että kukaan ei enää joutuisi samanlaiseen tilanteeseen kuin konsulipäällikkö Tuominen – ja että ministerit ymmärtäisivät asemansa ja valtansa rajat.
Iloisia hankia, latuja ja hiihtolomia!
Juha Parikka
Puheenjohtaja
UHVY ry
