UHVY toteaa, ettei hallinnon ehdottama maksujärjestelmä (Foorumi 17.1.2019) kotilomamatkoista ole kestävällä pohjalla. UHVY esittää, että edustusto maksaa liput tai vaihtoehtoisesti ne maksetaan virka-Eurocardilla.
Toimiva järjestelmä takaa sen, että kaikki pääsevät kotilomalle ilman, että pitää käyttää yksityistä luottokorttia tai ottaa lainaa kotilomaa varten. Lisäksi kattohinnat on asetettava sellaisiksi, että lippujen hankinta voi toteutua joustavasti, niin etteivät pienet hintavaihtelut tule yksittäisten virkamiesten maksettavaksi.
Jokaisella UE:n virkamiehellä perheineen on UE-palveluun olennaisesti kuuluva oikeus kotilomaan. On työnantajan velvollisuus järjestää prosessi sellaiseksi, että tuo oikeus toteutuu tasapuolisesti ja ilman henkilökohtaista taloudellista riskiä virkamiehelle. Hallinnon tulisi esittää kunnolliset perustelut sille, miksei kotilomia voisi maksaa First Cardilla tai tilata CWT:ltä työnantajan laskuun.
Esimerkiksi nelihenkisen perheen tuominen Meksikosta Suomeen maksaisi noin 8000 euroa. Ei voi olettaa, että virkamiehellä on tuon verran rahaa käyttötilillään. Kannustaako UM näissä tapauksissa rahoittamaan kotiloman pankkilainalla vai miten kotiloma on tarkoitus maksaa? Olisiko tarkoitus nostaa luottokortin tilirajaa, joka normaalisti on noin 3000 euroa (jos luottokortti käytössä on)? Onko työnantajalla tarkoitus antaa sellainen takuu, että luottorajan nosto onnistuisi?
Virkamiehille ei voi asettaa velvollisuutta luotottaa työnantajaansa. Monilla virkamiehillä, etenkin perheellisillä mutta myös muilla, tekee oikeasti tiukkaa maksaa kotilomat ja odotella sitten rahoja takaisin. Kieku-maailmassa maksut harvoin tapahtuvat niin nopeasti, kuin työnantaja esittää ohjeissaan. ”Emme vastaa erillisiin tiedusteluihin, milloin korvaus on tilillä” on aivan kestämätön palveluasenne missä tahansa organisaatiossa. Taustalla lienee ennakkoarvio maksujen ruuhkautumisesta, mutta työnantajalla on velvollisuus antaa tieto maksun aikataulusta työntekijälle.
Tulisikin lähteä siitä, että maksu on 14 päivän sisällä hakemuksen jättämisestä tilillä, mitä voidaan pitää normaalina aikana laskujen käsittelylle ilman viivästyskorkoa. Mutta kuten totesimme, oikeampi ratkaisu olisi, että työnantaja maksaisi kotilomaliput jo suoraan.
Tämä ministeriön jo syksyllä 2017 käyttöönottama kotilomamatkakorvauskäytäntö kohtelee virkamiehiä eriarvoisesti heidän perhetilanteensa, virkaikänsä ja asemansa mukaan.
Ei ole kestävää, että korvauskäytäntö perustuu olettamaan, että virkamiehillä on kyky maksaa heidän ja perheenjäsenten edestakainen matka ulkomaantoimipisteestä Suomeen ennen korvauksen saamista.
Tämä oletus asettaa myös ne virkamiehet, joiden perheenjäsenet ovat seuranneet virkamiestä asemamaahan, eriarvoiseen asemaan niiden virkamiesten kanssa, joilla ei ole perheenjäseniä mukana asemamaassa. Tämä johtuu siitä, että likviditeettioletus ei ota huomioon sitä, että mukana seuraavien perheenjäsenten lukumäärä ei määritä virkamiehen likviditeettitasoa. Siihen vaikuttaa muut asiat kuten virkamiehen palkkaus ja UE-korvausten määrä.
Samat asiat vaikuttavat luottoyhtiöiden myöntämiin luottorajoihin, jotka tulevat nopeasti kotilomia varatessa vastaan. Näihin käytännön ongelmiin ovat törmänneet monet perheet, jossa kotilomamatkoja on jouduttu varaamaan kahdella eri kortilla luottorajojen vuoksi, joka on puolestaan johtunut tilanteisiin, joissa koko perhe ei ole päässyt samalle lennolle matkallaan Suomeen.
Lisäksi tällä hetkellä kotilomamatkakorvaukset maksetaan käytännössä 4-8 viikossa hakemuksen jättämisestä. Ko. viive aiheuttaa merkittäviä ongelmia arkielämään sekä korvauksen ulkopuolelle jääviä korkokuluja.
Käytännössä kotilomamatkakorvauksen nykykäytäntö voi johtaa tilanteeseen, jossa virkamiehet, joilla on monta perheenjäsentä mukana asemamaassa, eivät välttämättä pysty tekemään vuosittaista kotilomamatkaa Suomeen. Lisäksi menetelmä hankaloittaa edustustojen toimintakykyä, koska lomasuunnittelu pitää nyt tehdä taloudellisilla perusteilla, joita voi olla vaikea sovittaa yhteen työyhteisön tarpeisiin.
