Kun Eevamari Laaksosen mies ja teini-ikäiset lapset kuulivat Vuoden esihenkilö -palkinnosta, hän sai perheeltään pientä kuittailua ja olettamaa, että kyseessä lienee jokin pieni tiimin palkinto. Laaksonen vietyä kotiin hillittömän, lähes Kanada-maljamaisen pystin ilmeet olivat näkemisen arvoisia.
Laaksosta koko ulkoministeriön vuoden esihenkilöksi äänestäneiden mielestä hän on kaikkea sitä, mitä hyvältä pomolta toivoisi: innostava, johdonmukainen, empaattinen, päättäväinen, luova, aito, kannustava, rohkea ja oikeudenmukainen. Hän luottaa alaisiinsa ja hänen reilu asenteensa ja persoonallinen otteensa hitsaavat yksikköä yhteen, perusteluissa mainitaan.
”Olen erittäin otettu huomionosoituksesta. Kyseessä on paras palkinto, jonka esihenkilö voi saada. Mutta kukaan esimies ei yksin saa palkintoja, esimiestyö on täysin tiimityötä, joten katson palkinnon kuuluvan koko yksikölle. Se on kokenut paljon, ja palkinto osoittaa meidän olevan oikealla tiellä. Työtämme on pidetty mielekkäänä.”
Homma hoitumaan ja kuohuviinit sikseen
Laaksonen haluaa olla esihenkilö, joka on osa tiimiä, mutta hoitaa tehtävänsä siten, että muut voivat keskittyä omiin töihinsä. Hän keskittyy siihen, että arki toimii, homma hoituu ja kaikilla on tehtävässään mukavaa. Asiat hoidetaan alta menetelmällä halki, poikki ja pinoon.
”Johtamistapani punaisena lankana on, että työ olisi mielekästä ja kaikki yksikössä ymmärtävät miksi sitä tehdään. Kaikissa rooleissa on tärkeää, että arjen työtä halutaan tehdä ja sitä pidetään arvokkaana. Tärkeää on myös tehdä järjellisiä asioita. Jos jokin homma ei ole tärkeä, emme lähde siitä turhaan kotkottamaan.”
”En välttämättä ole jippoesimies. Meillä ei esimerkiksi ole hulvattoman hauskoja virkistyspäiviä emmekä nostele toistuvasti maljoja. Yksikössämme puhutaan kuohuviinin juomisesta enemmän kuin sitä juodaan”, Laaksonen naurahtaa.
Laaksonen on johtanut kehityspoliittiseen osastoon kuuluvaa kansalaisyhteiskuntayksikköä (KEO-30) reilut kaksi vuotta myllerrysten keskellä. Yksikkö tukee suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeita ja -ohjelmia sekä kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä yhteistyömaissa. Se jakaa vuosittain 90 miljoonaa euroa kehitysyhteistyörahoitusta suomalaisille kansalaisjärjestöille toiminnan rahoittamiseksi ja kehittämiseksi sekä valvoo varojen käyttöä.
Yksikkö on kärsinyt henkilöstövajeesta samalla kun sen tehtäviä on UH-uudistuksen myötä lisätty nopeaan tahtiin. Käytännössä kolmasosa tarvittavasta henkilökunnasta puuttuu. Tämä on tehnyt työn organisoimisesta, tehtävien priorisoimisesta sekä yksikön työilmapiirin ylläpitämisestä haastavaa. Painetta lisää se, että yksiköllä on paljon lakisääteisiä tehtäviä, joita ei voi jättää tekemättä.
”Määräaikaisuudet loppuivat hallinnollisista syistä, mutta homma pitää edelleen saada toimimaan ja mielekkääksi. Tällä hetkellä meitä on yksikössä paperilla 14 ihmistä, mutta krooninen henkilöstövaje on suuri haaste. Antoisaa puolestaan on se, että yksikön henkilöstö on monimuotoista ja koostuu talon eri ura-alueiden edustajista aina suurlähettiläästä työkokeilijaan.”
Suoraan ja rehellisesti tilannetta päin
Äänestäjien mukaan Laaksonen on poikkeuksellisen oikeudenmukainen ja seisoo esihenkilöroolinsa takana. Hän puolustaa väsymättä alaisiaan. Ristipaineista ja kiireestä huolimatta hän raivaa kalenterista aikaa alaisilleen ja pitää yksikön pyörät pyörimässä. Hän myös kantaa rehdisti lopullisen vastuun ratkaisuista johdon suuntaan.
Kansalaisyhteiskuntayksikön pitkäaikaisin työntekijä, talossa 12 vuotta työskennellyt erityisasiantuntija Elina Iso-Markku,kertoo esimiehensä Laaksosen olevan hyvä asettamaan rajoja puolustaessaan yksikköään, ottavan vastuun linjauksistaan ja luottavan alaisiinsa. Laaksonen myös toteaa asiain tilan alaisilleen suoraan ja rehellisesti.
”Yksikössä vallitsee luottamus esihenkilön ja alaisten välillä. Eevamari uskoo, että alainen on paras asiantuntija siinä mitä tekee. Hän ei epäile osaamistamme tai kokemustamme. Hän löytää kullekin mielekkään työnkuvan, muttei jätä ketään sooloilemaan yksin. Hän johtaa esittämällä hyviä kysymyksiä, sillä hän on asioista perillä. Kun esimies ei mikromanageeraa, alaiset pystyvät tekemään töitä varmalla ja itsenäisellä otteella. Alainen uskaltaa ehdottaa asioita ja alkaa helposti kehittämään työskentelytapaansa”, Iso-Markku selvittää.
Iso-Markun mukaan viimeisimmät puolitoista vuotta ovat olleet kansalaisyhteiskuntayksikössä henkilöstövajeen vuoksi erityisen rankkoja. Yksikössä on toimittu veitsen terällä. Laaksonen on näissä oloissa suoriutunut esihenkilönä upeasti. Hän ei jää jahkailemaan. Hän osaa linjata selkeästi ja kykenee depriorisoimaan sekä asettamaan rajoja. Se tarkoittaa esimerkiksi yksikön puolien pitämistä. Hän sanoo ei, kun yksikköön kohdistuu liikaa odotuksia.
”Nykytilanteessa sijaistamme puuttuvia henkilöitä ja jaamme tehtäviä tilanteen mukaan joka viikko. Olemme aika väsyneitä, mutta iloisia siitä, että esihenkilömme on empaattinen, osaa kuunnella ja ottaa huomioon sekä kohtaa kaikki tasavertaisesti. Eevamari huolehtii siitä, että hänellä on meille aikaa ja hän on tavattavissa”, Iso-Markku sanoo.
Iso-Markun mukaan Laaksonen osaa ottaa katastrofaalisetkin tilanteet rauhallisesti: näin tämä nyt menee, ja sitten jatketaan. Laaksonen hoitaa tehtäviään varmasti, mutta myös hersyvällä huumorilla. Hänelle saa nauraa ja hän nauraa itselleen. Osaston pikkujoulunäytelmässä hän heittäytyi kiireistään huolimatta täysillä Lumikin rooliin. Toisinaan Laaksosen huumori on mustaa, mutta toimii suurena voimavarana.
Herkkuyksikössä vallitsee suklaan syömisen kulttuuri
Kansalaisyhteiskuntayksiköstä on sanottu, että se on liian äänekäs ja nauraa liikaa. Laaksonen johtaa yksikköään porilaisella huumorilla ja mentaliteetilla, jota hän kuvaa suoraviivaiseksi, karkeaksi ja sarkastiseksi. Porilaisuus näkyy hänen käyttäytymisessään myös siinä, ettei hän mielellään viljele korulauseita mutta kylläkin itseironiaa.
”Hankaliakin asioita on helpompi hoitaa pilke silmäkulmassa. Intranetissä puhutaan meidän naurustamme ja iloisuudestamme, mutta ei kaikki ole aina hauskaa ja iloista vaan on myös todella hankalia päiviä. Se kuuluu työhön. Kun kaikki ottaa päähän, sen voi sanoa suoraan. En siedä tärkeilyä enkä feikkaamista.”
Alaiset tuntuvat arvostavan tätä ominaisuutta, ja suoruus toimii myös toisin päin. Laaksosesta sanotaan, että hän on aidosti kiinnostunut kehittymään esihenkilönä, pyytää palautetta ja ottaa sen hyvin vastaan. Edes TTB-suunnitelma ei jää kumileimasimen rooliin, sillä hän kyseenalaistaa ”näin on aina tehty” -ajattelua ja kokeilee uusia toimintatapoja tarpeen mukaan. Laaksosen vahvuudet esihenkilönä näkyvät selvästi myös yksikön TTB-tuloksissa.
”Eevamari ei hätkähdä pienistä, ei pönötä pomona eikä häntä pelota näyttää heikkouksiaan. Hän sietää sitä, että alaiset antavat hänestä joskus ronskiakin palautetta. Vaikka Eevamari viljelee huumoria, töihin hän suhtautuu tosi vakavasti”, Elina Iso-Markku kertoo.
Kovaa työmäärää ja stressiä liennyttävät huumorin lisäksi monenlaiset herkut, joita talon makeimmassa yksikössä on aina saatavilla. Kaapin päältä löytyy kymmenkunta erilaista herkkulaatikkoa ja -purkkia. Tapana on maistella uutuussuklaat yhdessä ja myös arvioida ne. Tähän suhtaudutaan suurella vakavuudella, ja virkamatkoilta tuodaan herkkuja arvioitaviksi. Lempisuklaa on tällä hetkellä Reilun kaupan merisuolasuklaa.
Vaikka kuohuviinilasit kilisevät yksikössä vain harvoin, henkilökunta kertoo esimiehensä muistavan merkkipäivät ja huomioivan myös lähtijät. Joulun alla Laaksonen toi kaikille lahjaksi itse poimimiaan mustatorvisieniä kauniissa rasioissa.
Osuusteurastamosta huvipuiston kautta ministeriöön
Laaksonen kertoo olevansa edelleen kotiseuturakas. Äiti asuu Porissa, ja Laaksonen käy perheineen myös Porin Ässien otteluissa. Suhteet kotikaupunkiin ovat elävät, vaikka Laaksonen lähti heti ylioppilaaksi päästyään Helsingin yliopistoon lukemaan Suomen historiaa ja asettui pääkaupunkiseudulle. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2000.
Laaksonen sanoo olevansa henkeen ja vereen ulkoministeriön ihminen, mutta työkokemusta ehti ennen taloon tuloa karttua myös muissa mielenkiintoisissa paikoissa kuten Satakunnan Osuusteurastamossa ja Linnanmäen lelumuseossa. Teurastaja hän ei sentään ole ollut, sillä hän työskenteli einespuolella, mutta ammattitaitoa on plakkarissa muun muassa broilerien kynimisestä.
”Minulla on ollut hiukan poikkeuksellinen ura ja olen kiitollinen, että erilaiset urapolut talossa ovat mahdollisia. Tulin ulkoministeriöön korkeakouluharjoittelijaksi vuonna 2000 opintojen ohella. Osana yliopisto-opiskeluja opiskelin myös taloustiedettä ja venäjää Moskovassa vuoden. Oltuani ministeriössä kaksi vuotta siirryin kansainvälisten asioiden valmennuskurssi Kavakulle. Sitä seurasi kolmen vuoden ulkomaanpesti Riiassa, jossa toimin suurlähetystön kolmosvirkamiehenä. Latviasta palattuani olen viihtynyt Merikasarmilla eri tehtävissä perhesyistä, minulla on kolme lasta.”
Viestinnästä vauhdikkaalle vierailujen pyöröovelle
Laaksonen on työskennellyt myös viestintäosastolla. Hän hoiti Venäjä-viestintää ja mediatiimin tehtäviä, joihin kuului muun muassa kansainvälisen median vierailujärjestelyt.
”Viestinnästä jatkoin Eurooppa-osastolle hoitamaan Baltia-deskiä eli Viroon, Latviaan ja Liettuaan liittyviä asioita. Se oli vauhdikas vierailujen pyöröovi, sillä näistä maista tehtiin Suomeen paljon vierailuja kuten myös toisin päin. Jatkoin Venäjä-yksiköön vetämään politiikkatiimiä, mikä on ollut urani huippuhetkiä. Opin valtavasti, sillä tutustuin hienoihin Venäjä-osaajiin.”
Veri veti vielä takaisin viestintäosastolle, kun haettavaksi tuli yksikönpäällikön tehtävä. Laajaan ja monimuotoiseen työkenttään kuuluivat muun muassa lukuisat toimittajavierailut ulkomailta Suomeen. KEO-30:een siirtyminen toi eteen uudet haasteet, muun muassa yleisökeskustelun kehitysyhteistyöstä.
Kehitysyhteistyön mielikuva kaipaa päivitystä
”Kehitysyhteistyöllä on vahva kansalaisten tuki, mutta joudumme usein puolustamaan sitä. Ihmiset kysyvät miksi Suomi antaa rahoitusta ja miksi juuri näille järjestöille. Usein työtä sinänsä pidetään tärkeänä, mutta rahaa ei yleisön mukaan pitäisi antaa tälle tai tälle järjestölle. Meitä haastetaan. Tunteitakin on paljon pelissä.”
”Välillä on turhauttavaa seurata kehitysyhteistyörahoituksesta käytävää keskustelua. Kritiikki on sallittua, mutta olisi hienoa, jos ihmiset tietäisivät asiasta enemmän. Kehitysyhteistyöpolitiikassa tarvittaisiin mielikuvien päivittämistä. Tuloksista olisi syytä kertoa vielä enemmän ja kiinnostavasti: mihin raha käytetään, mitä hankkeissa tehdään ja mitä muutoksia niillä on saatu aikaan. Olemme ylpeitä kansalaisjärjestöjen tekemästä työstä. Suomessa on vahva kansalaisjärjestökenttä, jolla on pitkä historia kehitysyhtesityössä, ja on ilo toimia niiden kanssa. Kansalaisjärjestöt toimivat itsenäisesti ja niiden tehtävä on haastaa meitä viranomaisia. Kansalaisjärjestöt ovat meidän kriittinen ystävämme, näin he itseään kutsuvat.”
Esihenkilön tulee ymmärtää kokonaiselämäpakettia
Laaksonen pitää tärkeänä, että tieto kulkee yksikössä ja kaikki ovat selvillä ajankohtaisista asioista. Hän lähettää työntekijöille viestin viikon alussa ja toisen sen lopulla kokoamaan asiat, joista kaikkien on hyvä olla tietoisia. Tämä auttaa myös siinä, että ihmiset ovat selvillä toistensa saavutuksista ja voivat iloita niistä.
Vuoden esimies -perusteluissa kerrotaan Laaksosen antavan rakentavaa ja kannustavaa palautetta. Hän kiittää myös muiden kuullen. Vaikeistakin asioista on helpompi puhua, kun pomo kuuntelee ja häneen voi luottaa. Esihenkilönä Laaksonen on palautteen mukaan helposti lähestyttävä. Hän huolehtii alaistensa jaksamisesta. Hän pyrkii myös löytämään jokaiselle kiinnostavan ja sopivan haastavan tehtäväkokonaisuuden ja suhtautuu ymmärryksellä ja ratkaisukeskeisesti erilaisiin elämäntilanteisiin.
”Mielestäni esihenkilön tulee ymmärtää kokonaiselämäpakettia. Työ on vain osa kaikkien elämää. Erilaiset elämäntilanteet pitää huomioida. Ihmisten lapset ja koirat sairastuvat. Silloin mietitään sellainen toimintatapa, että homma kuitenkin hoituu. Esimiehen ei pidä ainakaan vaikeuttaa elämää”, Laaksonen sanoo ja lisää sekunnin mietittyään ”…enemmän kuin on tarpeen” ja naurahtaa. Porilaista huumoria.
Omaan uraansa Laaksonen kokee saaneensa tukea muun muassa UHVYn jäsenyydestä. Hän sanoo olleensa tyytyväinen rivijäsen yli 20 vuotta. Hän pitää järjestöä ja sen saavuttamia, tasapuolisesti eri työntekijäryhmiä palvelevia etuja suuressa arvossa ja haluaa kiittää järjestöä pitkäaikaisesta hyvästä työstä.
Uusiksi menee ja Kenny kuolee taas
Koska tilanteet elävät kansalaisyhteiskuntayksikössäkin jatkuvasti, työnjakoa on päivitettävä tämän tästä. Laaksonen ehdottaa selkeästi, kuka voisi ottaa asiasta koppia, mutta Iso-Markun mukaan positiivinen henki on saanut aikaan sen, että ihmiset myös tarjoutuvat ottamaan tehtäviä hoitaakseen. Uusi versio on yksikössä jo sisäinen vitsi. Aina menee uusiksi.
Toinen sisäinen vitsi liittyy siihen, että asiat menevät jollakin tavoin pieleen tai yksikkö kokee saaneensa siipeensä. Sen sisäiseen huumoriin kuuluu verrata talon ja yksikön toimintaa satiiriseen piirrosanimaatiosarjaan South Park. Yksikkö on kuin sen mumiseva, huppuun kääriytynyt hahmo Kenny, joka kuoli toistuvasti ensimmäisten tuotantokausien jaksoissa. Taas meille kävi kalpaten.
Eevamari Laaksonen
- Yksikönpäällikkö, lähetystöneuvos
- Aviomies ja kolme teini-ikäistä lasta
- Harrastaa mökkeilyä, sienestystä, veneilyä ja lukemista.
- Mukana talon lukupiirissä, joka lukee suurlähettiläiden elämäkertoja
Teksti Liisa Joensuu
Kuvat Liisa Joensuu, KEO-30, Jonna Campos (KEO-03)
