Hyvää iltapäivää arvoisat suurlähettiläät ja päälliköt,
Kuten myös viime kesänä, haluan aloittaa puheeni kiittämällä teitä työstänne, jaksamisestanne ja kentältä saamastamme palautteesta. Tänä vuonna saimme heti alkuvuodesta viestin kotilomakorvauksien riittämättömyydestä. On äärimmäisen tärkeää, että saamme tämänkaltaisia viestejä jäsenistöltämme kentältä tänne Helsinkiin.
Henkilöstö on voimavara – näin kerrotaan kaikissa ulkoministeriön henkilöstöä koskevissa katsauksissa. Se on juuri näin, ulkoministeriössä on osaava, sitoutunut, kokenut ja joustava henkilöstö. Me voimme syystä olla ylpeitä osaamisestamme.
Meidän turvallisuuspoliittinen asetelma on kuitenkin muuttunut merkittävästi viimeisen vuoden aikana. NATO-jäsenyyden myötä emme ole enää se pieni, neutraali pohjoinen maa jossain Euroopan perällä vaan olemme hyökkäyssotaa käyvän suurvallan naapuri, maa joka on valinnut puolensa tässä sodassa. Toisin kuin muut EU-maat, me liityimme sotilasliittoon sodan aikana, emme rauhanaikana.
Juuri nyt tässä muuttuneessa maailmantilanteessa olisikin todella tärkeää määritellä ydintehtävämme. Jotta henkilöstö eli me, osaamme pysyä voimavarana nyt ja tulevaisuudessakin, meidän olisi tärkeää tietää, ymmärtää ja sisäistää mikä työssämme on olennaista juuri nyt. Näinä aikoina me tarvitsemme ennen kaikkea hyvää johtajuutta eli sanojen lisäksi myös tekoja.
Meidän tulee keskittyä ulkoministeriön ydintehtävään, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kansallisten etujemme vaalimiseen, kansalaistemme avustamiseen – me UHVYssä emme vastusta muutosta mutta muutoksen tulee olla hallittua – me emme voi enää ottaa uusia tehtäviä ja jatkaa loputonta joustamista ilman tarvittavia resursseja. Resurssien tulee olla sellaiset, jotka ovat mitoitettu näihin kasvaneisiin tarpeisiin ja jotka perustuvat uuden turvallisuuspoliittisen asetelman analyysiin.
Puolitoista vuotta UHVYn puheenjohtajana on opettanut paljon. Aloitin innostunein, mutta nöyrin mielin – onhan UHVYllä pitkä perinne rohkeana ja näkemyksellisenä työyhteisön kehittäjänä. Mutta mikä minua eniten on tässä puheenjohtajan tehtävässä yllättänyt? Vaikka tiesin talomme henkilöstöhallinnon tavan toimia, yllätyin kuitenkin. Suurin osa ajastani on kulunut jo olemassa olevien lakien, asetusten ja muiden määräysten puolustamiseen sekä uusien henkilöstön etuja rajoittavien tulkintojen vastustamiseen. Olin ajatellut, että suurin osa ajastani kuluisi työympäristön kehittämiseen ja yhteistyöhön henkilöstöhallinnon kanssa. Usein on tullut tunne, että lause henkilöstö voimavarana on totaalista fiktiota.
Olenkin pohtinut, millainen on työntekijän ihmisarvo tämänkaltaisessa organisaatiossa. Tämä kysymys on hyvin ajankohtainen, koska kaikki tiedämme, että työvoimapula on monella alalla täyttä todellisuutta. Mekään emme ole suojassa siltä. Ulkoministeriökin joutuu takuuvarmasti lähitulevaisuudessa taistelemaan hyvistä työntekijöistä. Ihmisten arvomaailma suhteessa työelämään on muutoksessa, joten nyt alkaa olla jo kiire kehittää ihmisarvoista, perhemyönteistä ja empaattista henkilöstöpolitiikkaa, sellaista, joka saa ihmiset kiinnostumaan ulkoministeriöstä, sitouttaa nykyhenkilöstöä ja saa ihmiset motivoitumaan pitkäjänteisille urille.
Me olemme päivittäin UHVYssa tekemisissä työyhteisömme ihmisarvon kanssa. Ikävä kyllä, ihmiset tuovat meille viestiä turhautumisesta ja nöyryytyksistä, kun he eivät uskalla työyhteisöissään ongelmistaan puhua.
Miltä tuntuu 40 vuoden uran ulkoasianhallinnossa tehneestä virkamiehestä, kun hän joutuu kertomaan esihenkilölleen, että on oikeutettu eläkkeelle jäädessään läksiäiskahveihin ja täytekakkuun sekä 100 euron arvoiseen lahjaan? Miltä hänestä tuntuu, kun hän lopuksi järjestää juhlansa itse? Miltä tuntuu nuoresta virkamiehestä, joka lähtee ensimmäiselle alle vuoden mittaiselle ulkomaan harjoittelujaksolle perheensä kanssa ja joutuu ottamaan pankkilainan, jotta pystyy maksamaan perheensä majoituksen? Entä miltä tuntuu työntekijästämme, jonka nelihenkisen perheen kotiloman omavastuu on kasvanut 1200 euroon?
UHVYn arvoja ovat oikeudenmukaisuus, asiantuntijuus, luotettavuus ja avoimuus. Haluamme kehittää tasa-arvoista ja oikeudenmukaista työelämää yhteistyössä työnantajan kanssa.
Toimintavalmiutemme ylläpitämiseksi ulkoministeriössä UHVY haluaa pitää esillä, että vähimmäismiehitys ulkomaanedustustoissa, eli kaksi plus kaksi lähetettyä työntekijää, toteutuu myös käytännössä. Tämä on mitä suurimmassa määrin myös työsuojelukysymys.
Lisäksi jatkamme työtämme myös UPJ-palkkausjärjestelmän uudistamiseksi. Olemme palkkaamassa oman konsultin tutkimaan henkilöstön näkökulmasta palkkausjärjestelmäämme, ja tukkimaan suurimmat sudenkuopat. Lähdemme siitä, että kenenkään palkka ei kokemuksen myötä laske. On todellinen ihmetyksen aihe, miksi kokemus, kielitaito tai itsensä kouluttaminen eivät näy palkassa mitenkään. Tuntuu epäinhimilliseltä, että lähes aina tehtävää vaihtaessa palkka laskee. Tämä ei luonnollisestikaan kannusta ihmisiä siirtymiseen.
Yksi talomme keskeisistä ongelmista on avoimuuden puute tehtävien siirto- ja valintakriteereissä. Me pidämme asiaa esillä väsymättä, kunnes – ennen pitkään – siirrymme valintamenettelyissä nykyaikaiseen paneeli- ja pisteytys-järjestelmään. Tämähän tuli esille taannoin myös konsulttiyhtiö Rambollin selvityksessä, sekä nyt kesäkuussa Helsingin hallinto-oikeuden antamassa ratkaisussa, jossa virheellinen ja syrjivä virkamiehen nimitys kumottiin. Rambollin toimenpide-ehdotukset ovat vaatimuksistamme huolimatta jääneet puolitiehen. Ulkoministeriön urakehityksessä tarvitaan erityisesti ennakoitavuutta, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tällä ehdotuksellamme on myös henkilöstön laaja tuki.
Mutta kuten sanottua, uskomme ja toimimme niin, että ulkoministeriö työyhteisönä kehittyy. Ja tietysti parempaan suuntaan. Toivonkin, että teemme hyvää yhteistyötä ja kuljemme yhdessä kohti avoimempaa ja empaattisempaa työkulttuuria. Toivotan teille kaikille erinomaista loppupäivää sekä jaksamista nykyisten ja tulevien haasteiden parissa!
