Sara Saramäki, 32, katselee ulkoasiainhallinnon toimintaa tuorein silmin. Hän aloitti kansainvälisten asioiden valmennuskurssin Kavakun viime syksynä. Haastatteluhetkellä toukokuussa menossa ovat ensimmäisen osastoharjoittelun viimeiset viikot. Harjoittelu EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yksikössä, sen poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (COPS) vastuuvirkamiehenä on ollut opettavaista, ja polku nuoruuden haaveammattiin diplomaatiksi on vähitellen avautumassa.
”Kavakun kolme kuukauden pituista koulutusjaksoa sisältävät todella monipuolisen tieto- ja taitopaketin uusille diplomaateille. Niiden rytmitys lomittain osasto- ja edustustoharjoittelujen kanssa tarjoaa ainutlaatuisen sisäänajokokonaisuuden UH-uralle. Uudet kavakulaiset ovat todella osaavaa, kehittymishaluista ja innostavaa porukkaa. Meillä on loistava yhteishenki ja vertaistuki toisillemme. Olemme kokeneet olomme UM:ssä tervetulleiksi, mistä iso kiitos mukaville kollegoille ja työyhteisöille ympäri Merikasarmia ja maailmaa.”
Vaikka Saramäen elämä on täynnä uuden oppimista, kahden pienen lapsen äiti otti kiinnostuneena vastaan myös paikan UHVYn hallituksessa, kun sellainen kavakulaiselle hiljattain vapautui ja kun sitä hänelle esitettiin. Kaiken päälle hän ryhtyi myös UHVYn perheyhteyshenkilöksi.
”Liityin UHVYyn tammikuussa, ja olin innoissani, että pääsin jo kevään aikana sen hallitukseen. On hienoa, että hallitus edustaa koko talon väkeä, myös uran alussa olevia. Annan arvoa sille, että voin olla vaikuttamassa epäkohtien korjaamiseen. Suosittelen kaikille liittymistä UHVYyn tuoreeltaan. On hyödyllistä kuulua järjestöön, jossa joukko ihmisiä taistelee puolestasi.”
Saramäki katsoo UHVYn olevan hyvä väylä parempien toimintatapojen kehittämiseen, työhyvinvoinnin parantamiseen ja työntekijöiden äänen esille tuomiseen. Ihmiset ovat ulkoasiainhallinnon suurin resurssi. Mitä paremmin he voivat, sitä paremmin he palvelevat Suomea ja suomalaisia.
Reippaasti kohti epäkohtien oikaisua
Optimistiksi ja maailmanparantajaksi itseään luonnehtiva Saramäki on jo lyhyen ajan sisällä löytänyt parannettavaa UM:n omista käytänteistä. Esiin on noussut useita oikaisua vaativia epäkohtia. Osa niistä koskee kaikkia, osa perheellisiä.
Lista on pitkä. Se ulottuu palkkauksesta resurssipulaan, työskentelytiloista läsnätyöpäivien vaateeseen ja matkustussäännöistä koulutuskorvaukseen. Saramäki on saanut huomata, että talossa palkkaus koetaan monin paikoin epäoikeudenmukaiseksi. Osastoilla kärsitään resurssipulasta, ja aloittelijoiden perehdyttäminen saattaa jäädä vähäiseksi.
”Viime syksynä heräsimme tiimissä siihen, että me kaikki viisi operatiivista ohjintatyötä tekevää olimme uusia yksikössä. Se oli eräänlainen blind leading the blind -tilanne, jollaista ei saisi syntyä. Onneksi kokeneemmat kollegat pitivät langat taitavasti käsissä, ja hitsauduimme tiiminä hyvin yhteen. Huolta herättää se, mitä leikkauksia uusi hallitus mahdollisesti kohdistaa ulkoministeriöön ja paheneeko resurssipula entisestään.”
Keskittymistä kahvihuoneen nurkassa
Monet jakavat kokemuksen siitä, etteivät tilat palvele työntekijöitä. Tehtävät vaativat keskittymistä ja Teams-kokoukset hiljaista ympäristöä, mutta avokonttorit eivät tue kumpaakaan. Käytännössä ihmiset joutuvat rauhan toivossa etsiytymään koneensa kanssa vaikkapa kahvihuoneen nurkkaan.
”Kolmen läsnätyöpäivän vaade on epätarkoituksenmukainen suhteessa tiloihin. Monen työt sujuisivat paremmin kotona. Kun vielä otetaan huomioon, että työmatka julkisilla liikennevälineillä pääkaupunkiseudulla kestää suuntaansa hyvinkin puolitoista tuntia eikä omalla autolla tuleville välttämättä riitä parkkipaikkoja, vaade ei palvele henkilöstöä. Toki läsnätyöpäivät ovat uuden työntekijän näkökulmasta hyvä asia siksi, että talon ihmiset ja toimintatavat tulevat tutuiksi, mutta uskon pakkojen sijaan suosituksiin. Nekin voisivat olla yksikkö- ja tehtäväkohtaisia.”
Ruokailumahdollisuus on läsnätyön plussia, mutta Saramäki kokee monen muun lailla järjestelyjen jättävän toivomisen varaa. Päivän tärkeä virkistyshetki kuluu pahimmillaan meluisassa tilassa jonottaessa eikä pöytäpaikkaa löydy kaikille. Ruokailu muuttuu nopeaksi tankkaamiseksi tarjotin sylissä. Niin ei saisi olla.
Edustustoharjoittelu syö perheellisen kukkaroa
Saramäellä on pian edessään toinen koulutusjakso sekä edustustoharjoittelu Brysselissä. Erityisen suureksi epäkohdaksi hän nostaa perheellisten kalliiksi käyvän harjoittelun ulkomailla. Niin matkustussääntö kuin lasten koulunkäynnistä maksettava koulutuskorvaus vaatisivat uudistamista.
”Valtioneuvoston yhteinen matkustussääntö ei ota huomioon UM:n harjoittelujen erityispiirteitä eikä koulutuskorvauksen kriteerejä ole päivitetty vastaavalle tasolle kuin päivähoitokorvauksen. Kavakuun – kuten myös hallintouralle suuntaavien vastaavaan Halku-kurssiin – kuuluu pakollinen edustustoharjoittelu. Kyse on monesti perhevapaasijaisuuksista, jotka kestävät puolesta vuodesta kymmeneen kuukauteen. Koska tehtävässä ei tule täyteen lasten koulutuskorvaukseen vaadittava 12 kuukauden ulkomailla työskentelyn aikaraja, harjoittelua tekevän olisi maksettava omasta pussistaan lasten koulutusmaksut, mahdollisesti kymmeniä tuhansia euroja. Päivähoitokorvauksen saamiseksi riittää vain puolen vuoden ulkomaankomennus.”
”Oma esikoiseni täyttää tänä vuonna viisi vuotta. Siinä iässä hän siirtyy periaatteessa koulutuskorvauksen piiriin. Käytännössä korvausta ei saakaan, koska edustustoharjoittelu kestäisi alle vuoden. Tämä on suuri epäkohta.”
Perheen majoittaminen maksaa maltaita
Saramäki kiittää UM:n hallintoa siitä, että perheellisille kavakulaisille on järjestetty mahdollisuus suorittaa lyhyempi parin kuukauden edustustoharjoittelu Brysselin EU-edustustossa heidän toivomanaan ajankohtana. Edustustoharjoittelu tulee kuitenkin perheelliselle kalliiksi myös majoittumiseen liittyvien sääntöjen vuoksi.
Jos Saramäki lähtisi Brysseliin yksin, hän ottaisi yhden makuuhuoneen asunnon huoneistohotellista UM:n luottokortilla. Lapset ovat kuitenkin liian pieniä jätettäviksi Suomeen useiksi kuukausiksi. Aviomies sekä 4,5 -vuotias poika ja 2,5 -vuotias tytär tulevat mukaan.
”Perheen mukaantulo merkitsee sitä, että samasta yhden makuuhuoneen majoituksesta korvattaisiin vain oma osuuteni, 25 prosenttia. Maksaisin 75 prosenttia omasta taskustani. Kuukauden asuminen Brysselissä maksaa noin 2000 euroa. Parin kuukauden harjoittelu tietää 4000 euron asumiskustannuksia. Ne pitäisi maksaa ensin kokonaan itse. Oman osuuden voi laskuttaa jälkikäteen, mutta jäljelle jäävät 3000 euron kustannukset ovat silti kohtuuttomat verrattuna siihen, että yksinlähtijälle sama majoitus korvattaisiin kokonaisuudessaan. Siksi yritämme nyt perheeni kanssa pohtia, miten meillä olisi varaa nähdä toisiamme kesän aikana.”
Kohtuuttomuutta lisää se, että edustustoharjoittelu on pakollinen. Saramäki näkee, ettei perheellisten tule vain niellä kiukkuaan, vaan asia on nostettava esille. Hän aikoo yhdessä UHVYn pääluottamusmiehen kanssa viedä valtioneuvostoon vaatimusta matkustussäännön uudistamisesta pitkien virkamatkojen osalta. Pitkillä virkamatkoilla perheellisten tulisi maksaa vain perheestä aiheutuvat lisäkulut eli kaikki se, mikä ylittää yhden hengen majoituskulut.
Sinnikäs ja suunnitelmallinen politiikan tekijä
Saramäellä ei ole ollut tapana luovuttaa, jos koulutuksen, työn tai toiveiden polulle sattuu esteitä. Hän kertoo sinnikkyyden olevan vahva luonteenpiirre. Tavoitteeseen pääsemiseksi on tehtävä suunnitelmia, ja sitten tehdään töitä suunnitelmien toteuttamiseksi.
”Keksin jo lapsena diplomaatin ammatin, ja ajatus vahvistui nuoruudessa. Lukion jälkeen oli luonnollista hakea opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Kun päätin hakea Kavakulle, en ensimmäisellä kerralla päässyt edes paperikarsinnasta läpi. Tarvitsin kansainvälistä työkokemusta. Pääsin Suomen Berliinin suurlähetystöön puoleksi vuodeksi tekemään harjoittelua ja sitten paikalta palkatuksi perhevapaasijaiseksi. Kuopus oli vielä vauva, mutta puoliso jäi perhevapaalle, joten pääsimme lähtemään kaikki yhdessä. Viihdyin tosi hyvin lähetystössä ja totesin työn olevan sitä mitä haluan jatkossakin tehdä. Seuraavassa Kavakun rekryssä pääsinkin jo eteenpäin.”
Saramäki työskenteli pitkään kotimaan politiikan parissa, kolmen eri keskustalaisen kansanedustajan avustajana eduskunnassa. Tunnetuin heistä oli Matti Vanhanen, silloinen puhemies. Kokemus vei sittemmin strategiseen viestintään erikoistuneeseen liikkeenjohdon konsulttitoimisto Pohjoisrantaan. Saramäki toimi pari vuotta vaikuttajaviestinnän konsulttina tai kuten hän itse ilmaisee, lobbarina.
”Totesin olevani enemmän maailmanparantaja kuin laskutettavan työn tekijä. Politiikka imaisi takaisin mukaansa. Olin ollut ehdolla jo vuoden 2017 kuntavaaleissa ja päässyt Espoon kaupunginvaltuuston varavaltuutetuksi. Viime kuntavaaleissa onnisti, ja olen nyt keskustalainen valtuutettu Espoossa sekä kaupunginhallituksen varajäsen ja tila- ja asuntojaoston jäsen. Pääsen vaikuttamaan esimerkiksi koulu- ja päiväkoti-investointeihin ja tilojen korjauksiin.”
”Neuvottelu- ja yhteistyötaitojen kehittyminen on eduksi myös tulevalle diplomaatin työlle. Vaalikauden lopussa minusta olisi tulossa Espoon kaupunginhallituksen varsinainen jäsen, mutta jos lähden vuonna 2024 ulkomaankomennukselle, se jää. Niin saa ollakin. Näin virkahenkilönä haluan häivyttää puoluetaustaa. Jatkan päivänpolitiikassa vain valtuustokauden loppuun.”
Kilpasuunnistus opetti tavoitteelliseksi
Virtaa arkeen Saramäki on saanut nuoruudesta asti rakkaasta harrastuksesta, suunnistuksesta. Metsä ja luonto ovat antaneet voimaa Saramäen kulkiessa elämässään rastilta toiselle, urheilulukiosta yliopistoon ja työtehtävistä toiseen.
Voisi luulla, että keskustalainen suunnistaja on kotoisin maaseudulta, mutta Saramäki naurahtaa tulevansa Tampereen seudulta ja kasvaneensa kaupungeissa. Harrastus vei kuitenkin kaikkialle Suomeen ja sai arvostamaan maan monipuolisuutta. Se taustoittaa puoluevalintaa.
SM-tason kilpasuunnistus loppui lopulta polven rasitusvammaan, mutta Saramäki kokee harrastuksen opettaneen hänelle tavoitteellisuutta, ja liikunta on edelleen tärkeä henkireikä.
”Suunnistan ja lenkkeilen edelleen. Juoksuun keskittyvä UM:n kestävyysurheilukerho sekä Tasavallan presidentin kanslian ja UM:n suunnistusporukka Linnankiertäjät ovat tulleet jo tutuiksi.”
Sara Saramäki
- VTM, European Studies and Politics maisteriohjelma
- Svenska social- och kommunalhögskolan/Helsingin yliopisto
- Opiskeli Erasmus-vaihdossa Saksassa EU-politiikkaa, taloustiedettä ja saksaa
- Opiskeli Pohjois-Carolinassa poliittista viestintää ja englantia
Teksti ja kuvat Liisa Joensuu
