Sekä Brasilia että São Paulo ovat Kari Puuruselle niin tuttuja, että pian edessä oleva lähtö tuntuu miltei kotiinpaluulta. Lähellä sydäntä oleva valtaisa valtio saa lähtöhaastattelussa jäädä kakkoseksi, sillä Puurunen valitsee valottaa ensin UHVYn ajankohtaisia asioita. Vuodesta 2008 yhdistyksessä yhtäjaksoisesti toiminut Puurunen kantaa maiseman vaihdon kynnyksellä huolta useista asioista: UM:n toiminnan resurssien riittävyydestä, ilmassa häilyvistä, diplomaattiuria uhkaavista avauksista, työtilojen muutostarpeista ja henkilöstön jakautumisesta kahteen edunvalvonnan leiriin. Puurunen haluaa varmistaa, että jäsenistön työn toimintaedellytykset turvataan ja että tehtävät ja resurssit kohtaavat.
Työstä ei saa tulla kohtuuton taakka
”Ulkoasiainhallinnon tehtäviin tullaan pääsääntöisesti koko työuran ajaksi. Kyseessä ei ole mikä tahansa työpaikka vaan elämäntapa. Tässä muutetaan vähän väliä ja työskennellään pitkiä aikoja ulkomailla. Työ vaikuttaa niin puolisoon kuin perheeseen ja siinä on erityisiä tarpeita. Edustustoverkostoa laajennettaessa sekä ministeriössä että edustustoissa on oltava riittävät resurssit toimia. Henkilöstö on ollut lujilla, sillä aina tehtävät ja resurssit eivät kohtaa. Hallintouran tehtäviä edustustoissa on vähennetty: kaikki toimistotehtävät hoitaa yksi hallintouralainen. Taakka on kohtuuton, ja se on johtanut burnout-tapauksiin.”
Puurunen rohkaisee henkilöstöä tulemaan mukaan UHVYn toimintaan, sillä se tarjoaa tärkeän keskustelufoorumin. Henkilöstöjärjestössä on helpompi puhua epäkohdista kuin esimieskeskustelussa. Ymmärrystä löytyy, sillä UHVYn hallituksessa on kaikkien ura-alueiden edustajat, ja sillä on kattava verkosto.
”Saamme hyvin tietoa siitä, mitä talossa ajatellaan ja mitkä ovat henkilöstön huolenaiheet. Kaikki mitä esitämme perustuu siihen, mitä kuulemme henkilöstöltä. Minulle itselleni UHVY on antanut tärkeän verkoston ja keskustelufoorumin. Se on lisännyt ymmärrystä organisaatiosta. Olen ollut mukana monissa työryhmissä, jotka on suunnattu henkilöstön kehittämiseen. On tärkeää olla mukana vaikuttamassa, jotta kaikilla on työpaikka, jossa on hyvä olla ja tehdä työtä.”
Yhtenä epäkohtana Puurunen nostaa esille eri maissa paikalta palkatut, joita siirretään edustustosta toiseen. Heillä on toki paikallistuntemusta omassa maassaan, mutta ei muissa maissa. He eivät voi toimia esimerkiksi edustuston väliaikaisina asianhoitajina. Tehtävään tarvitaan Suomessa koulutettuja, tehtäviin perehtyneitä ammattilaisia.
Diplomaattiurien tulee säilyä nykyisellään
Koko ulkoasiainhallinnon toiminnan kannalta on tärkeää, että henkilöstöllä on tehtäviin vaadittava koulutus ja kokemus. Se vaikuttaa niin diplomaattien kuin hallintouraa tekevien motivaatioon.
”Suomessa on ollut ilmassa jo vuosien ajan ajatus valtioneuvoston yhtenäistämisestä ja keskushallinnosta. Ranskassa presidentti Emmanuel Macron suunnittelee diplomaattiuran lakkauttamista. Virkamiehet sulautettaisiin muuhun hallintoon ja he kiertäisivät eri ministeriöissä. Tämä on varoittava esimerkki siitä, mihin keskushallinto voi viedä. Ajatus ei saa missään nimessä tulla Suomeen. Diplomaattiuran on säilyttävä omana, erillisenä uranaan. Se on ulkomaanedustustojen toimivuuden ja työmotivaation edellytys.”
Puurunen muistuttaa UHVYn vaikuttaneen 50-vuotisen toimintansa aikana lukuisiin saavutettuihin etuihin, jotka motivoivat ulkoasianhallinnon tehtävissä. Asiat, joita pidetään nyt itsestäänselvyyksinä, on pitänyt neuvotella. Viime aikoina UHVY on ajanut esimerkiksi nimitysten läpinäkyvyyttä ja esittänyt siihen konkreettisia ehdotuksia, pisteytystä ja paneelijärjestelmää. Edunvalvonnan ja puurtamisen yhteiseksi hyväksi tulee jatkua valppaana muutoshankkeiden keskellä.
”UHVY haluaa pitää kiinni myös esimerkiksi siitä, että Rambollin tekemä selvitys pysyy ajankohtaisena ja sen suositusten toteuttamiseen paneudutaan. Häirintätapausten osalta suosituksia on jo pantu toimeen, mutta muilta osin toimeenpano uupuu. Suositusten toteuttaminen kehittäisi organisaatiota, joten asiaa on vietävä eteenpäin.”
Keskittymistä vaativa työ kaipaa siihen sopivaa tilaa
Paluu Merikasarmille remontin jälkeen on herättänyt keskustelua tilojen toimivuudesta. Puurusen mukaan on pohdittava, onko neliöt oikein allokoitu, sillä yksilötyön tiloja osastoilla ja yksiköissä kovin vähän.
”On seurattava, miten tilat toimivat, ja meillä tulee olla valmiutta tehdä tarvittaessa muutoksia. Yksilötyötilat erittäin tärkeitä. Kaikki eivät voi olla etätyössä, vaan työnantajan vastuulla on tarjota ihmiselle riittävän hyvät työtilat mielekkääseen työskentelyyn.”
Puurunen painottaa, kuinka tärkeää henkilöstön on vetää yhtä köyttä sen etujen ajamisessa. Hän katsoo, ettei tutkintopohjaiseen liittoon kuuluminen auta UM:n tehtävissä; siihen tarvitaan järjestö, joka ymmärtää työpaikan erityisoloja.
”UHVY keskittyy ainoastaan ulkoasiainhallinnon henkilöstön etujen ajamiseen ja vastaa sen tarpeisiin. Mitä talossa tapahtuu, vaikuttaa kaikkiin. On parempi kuulua UHVYyn kuin olla kuulumatta. UHVYyn kuulumalla saamme joukkovoimaa. Olemme korkeasti koulutettuja osaajia eri ura-alueilla, ja UHVY on siksi Akavan järjestö. Henkilöstön etuja ei palvele se, että talossa on kaksi akavalaista järjestöä. Hajaantunut järjestökenttä on itsensä jalkaan ampumista. Olisi hyvä, jos molemmat henkilöstöjärjestöt lähenisivät toisiaan ja toimisivat entistä koordinoidummin.”
Pohjois-Amerikan asioiden parista Etelä-Amerikkaan
Kari Puurunen on toiminut pari viime vuottaPohjois-Amerikan yksikössä ja vastannut siellä Suomen kaupallistaloudellisista suhteista Yhdysvaltoihin. Työ on jatkumoa vuosikymmenen jatkuneelle, kansainväliseen kauppaan liittyneelle uralle. Mielenkiintoinen hanke Pohjois-Amerikan yksikössä on ollut esimerkiksi yhteistyön edistäminen osavaltiotasolla.
”USA on toiseksi suurin vientimaamme Ruotsin jälkeen. Jos mukaan lasketaan investoinnit ja investointiyhteistyö, USA on Suomen tärkein kauppakumppani. Venäjän-kaupan tyrehdyttyä Suomella on suurta tarvetta löytää uusia markkinoita, ja USA tarjoaa yrityksillemme huikeat mahdollisuudet. Olemme aloittaneet yhdessä Washingtonin suurlähetystön kanssa osavaltiotason yhteistyön. Siinä meillä on jo viisi kumppaniosavaltiota, ja tänä vuonna toivottavasti kuudes on Texas.”
Elokuun alusta alkaen Puurunen keskittyy Etelä-Amerikkaan, erityisesti Brasiliaan, ja ensimmäistä kertaa konsulina. Tehtävät liittyvät painotetusti kauppaan ja vienninedistämiseen. Maa on tuttu, samoin sijoittumispaikka São Paulo, sillä Puurunen asui kaupungissa 1990-luvulla toimiessaan toimittajana ja Helsingin Sanomien vakituisena avustajana. Matka on suuntautunut takaisin lähes 20 miljoonan asukkaan kaupunkiin useita kertoja. Vaimo on brasilialainen, ja São Paulossa on niin ystäviä kuin sukulaisia.
Brasiliassa uudistukset kompastelevat rakenteellisiin ongelmiin
Latinalainen Amerikka kiinnosti Puurusta jo nuorena miehenä, ja hän päätyi opiskelemaan sen kiehtovaa historiaa ja politiikkaa. Puurusen muuttaessa Brasiliaan 1990-luvulla maa eli murrosvaihetta. Sitä oli pitkään riivannut korkea inflaatio, ja se paheni hyperinflaatioksi. Hinnat saattoivat nousta jopa 50 prosenttia kuukauden aikana. Tilanne onnistuttiin vakauttamaan, ja Brasilia avasi markkinoitaan ulkomaankaupalle. Tämä loi perustan maan 2000-luvun hyvälle talouskasvulle. Lähes puolet Etelä-Amerikan mantereesta kattava jättiläisvaltio on nykyisin maailman kymmenenneksi suurin kansantalous.
”Talouskasvu hyytyi finanssikriisin, ja suuri kysymysmerkki on, mihin suuntaan maa on menossa. Ihmiset nousivat talouskasvun aikana köyhyydestä, mutta siinä on otettu takapakkia. Brasilialla on valtava potentiaali luonnonrikkauksia ja vahva teollisuus. Hyvän hallinnon avulla maalla olisi suuret mahdollisuudet kehittyä pitkälle, mutta rakenteellisia ongelmia on paljon. Uudistuksia pitäisi saada erityisesti verotukseen ja eläkejärjestelmään.”
Puurusen mukaan Brasiliassa on vaikea tehdä uudistuksia ylidemokraattisen järjestelmän vuoksi. Pienet intressityhmät saavat kongressissa suhteettomasti vaikutusvaltaa. Lisäksi puolueet ovat Puurusen mukaan vaalikoneita, joilla ei ole selkeätä ideologiaa, ja kongressiedustajat vaihtavat helposti puoluetta kesken vaalikauden.
”Jos presidentti haluaa viedä läpi merkittävän uudistuksen, ei riitä, että hän neuvottelee kongressissa olevien puolueiden kanssa. Neuvotteluja on käytävä myös kongressissa olevien eri intressiryhmien kanssa. Se tekee vaikeaksi saada uudistuksia aikaan.”
Tämän syksyn jännitysnäytelmäksi muodostuvat presidentinvaalit. Molemmat ehdokkaat ovat Puurusen mukaan kyseenalaisia ja polarisoivat äänestäjiä. Nämä joutuvat miettimään, kumpi olisi huonompi vaihtoehto, nykyinen populisti vai korruptioskandaalin ryvettämän työväenpuolueen ehdokas.
Upea luonto, kiehtova historia ja kulttuuri
Brasiliassa on laaja, kuluttava ja vauras keskiluokka, mutta yhteiskunnalliset erot ovat suuria. São Paulo on koko Etelä-Amerikan tärkein teollisuus- ja finanssikeskus, mutta toisaalta kaupungissa ei ole väkivaltarikollisuuden vuoksi aina turvallista kävellä kadulla, varsikaan illalla.
”Ylempi keskiluokka ajaa panssaroiduilla autoilla, sillä aseellisia ryöstöjä tehdään esimerkiksi liikennevaloissa. Auton ostaja vie kulkuneuvon saman tien panssaroitavaksi. Näin aion toimia itsekin. Taloyhtiöissä on vartioidut portit ja tiukat turvajärjestelmät. Ongelma on vain tiedostettava ja sen kanssa on osattava elää. Yleisesti ottaen Brasiliassa asumisen saldo on kuitenkin vahvasti positiivinen. Maassa on upea luonto sekä kiehtova historia ja kulttuuri. Ihmiset ovat yleensä välittömiä ja sydämellisiä. Trooppisessa maassa vihannekset, hedelmät ja merenelävät ovat mitä parhaimpia. São Paulon ravintolatarjonta on aivan omaa luokkaansa. Brasiliassa nähtävää on paljon, ja tuhansia kilometrejä pitkä rannikko hiekkarantoineen houkuttaa vapaa-aikana.”
Kari Puurunen
- Lähetystöneuvos, Pohjois-Amerikan yksikkö
- São Paulon -konsulaatin päällikkö 1.8.2022 alkaen
- Ulkoministeriön palvelukseen vuonna 1998
- Edustustokokemusta Genevestä, New Yorkista Suomen YK-edustustosta, Maputosta Mosambikista ja Lissabonista
- UHVYn toiminnassa vuodesta 2008 yhtäjaksoisesti joko hallituksessa tai ulkomaanedustustossa
- UHVYn puheenjohtaja 2015–2016
- 54-vuotias, Master of Arts
- Vaimo ja aikuinen tytär
Teksti ja kuvat Liisa Joensuu
