Pasi Tuominen haki suurlähettilääksi Tšekkiin tilanteessa, jossa Euroopan turvallisuusnäkymä oli vielä vakaa. Kevään mittaan horisontti Ukrainan suunnassa tummeni nopeasti, ja Tuomisen aloittaessa tehtävässään sodan tomupilvet kantautuvat pakolaisvirran mukana niin Tšekkiin kuin Slovakiaan.
”Väkilukuun suhteutettuna Tšekissä on eniten ukrainalaisia pakolaisia koko maailmassa. Tšekkiläiset kokevat voimakasta empatiaa”, Tuominen sanoo ja perustaa näkemyksensä alkukevään vierailuunsa Prahassa: Ukrainan lippuja oli esillä monin paikoin eri puolilla kaupunkia.
On enemmän kuin todennäköistä, että turvallisuustilanne vaikuttaa arjen työhön keskellä Eurooppaa. Lähtökohta on Tuomisen mukaan kaikesta huolimatta kiitollinen siksi, että Suomea ja Tšekkiä yhdistävät EU-jäsenyys ja yhteiset eurooppalaiset arvot.
Syvenevä yhteistoiminta tervetullutta
Näköpiirissä on myös uutta rinnakkaista toimintaa. Tuominen pitää myönteisenä visiota, jossa maamme mahdollisen Nato-jäsenyyden kautta Suomea ja Tšekkiä yhdistäisi lyhyen ajan sisällä myös yhteinen puolustusratkaisu. Hän nostaa esiin presidentti Niinistön sanavalinnan, jota tämä käytti toukokuisessa lehdistötilaisuudessa, jossa Suomi hankki turvatakuut Britanniasta Nato-jäsenyyden hakuajan varalle.
”Niinistö ilmaisi, ettei kyseessä ole nollasummapeli. Suomen mahdollinen Nato-hakemus ei toimi ketään vastaan vaan vahvistaisi maamme turvallisuutta. Sanat olivat viisaita ja sopivat aikaan täydellisesti. Kyseessä on win-win-tilanne. Suomen ja Tšekin kannalta puolustusyhteistyö kehittäisi kahdenvälisiä suhteita entisestään.”
Toista kertaa suurlähettiläänä
Suurlähettilään tehtävät eivät ole Tuomiselle vieraat. Niistä hänellä on kokemusta vuosilta 2012–2015, jotka vierähtivät Unkarissa Suomen Budapestin-lähetystön päällikkönä.
”Unkari ja Tšekki ovat jotakuinkin samankokoisia, mutta profiililtaan erilaisia maita. Budapestissä Suomen suurlähettiläs oli lähes suurvallan edustaja, sillä Suomi on hyvin tunnettu Unkarissa jo kielisukulaisuuden vuoksi. Myös kansalaisjärjestöyhteistyö on ollut vahvaa esimerkiksi Suomi-Unkari Seuran ansiosta. Haasteena on, että suomalaisten ja unkarilaisten ystävyyttä tukeva ikäpolvi vanhenee. Uskoakseni Suomi ei ole aivan yhtä tunnettu Tšekissä ja Slovakiassa, mutta niissä tukena on vahva pohjoismainen yhteistyö.”
Tuominen kertoo lähtevänsä Prahaan erittäin hyvillä mielin. Hän on tehtävää itse hakenut, ja odotukset ovat korkealla.
Siirtymisvelvollisuus ei ole tulkinnan asia
UM:ssä puhututti muutama vuosi sitten ulkoasiainhallintolakiin kirjattu siirtymisvelvollisuus, joka tarkoittaa velvollisuutta siirtyä asemapaikasta toiseen. Esillä oli tulkinta, jonka mukaan ministeriön virkamiehiä olisi mahdollista siirtää myös ministeriön sisällä Helsingissä tehtävästä toiseen – jopa yllättäen, mielivaltaisesti ja nuhtelunomaisesti. Tuominen näkee tulkinnan epäoikeudenmukaiseksi.
”On aivan eri asia siirtää henkilöstöä väliaikaisesti kriisitilanteessa paikkaan, jossa tarvitaan työvoimaa kuin siirtää ihmisiä pitkäaikaisesti toisiin tehtäviin heidän kanssaan neuvottelematta. Jos käytännöksi otetaan siirtymäpakko, sillä ei saada aikaan mitään hyvää.”
Siirtymisvelvollisuutta ei saa käyttää väärin, Tuominen sanoo nojaten eläköityneen valtiosihteeri Pertti Torstilan lausuntoon aiheesta sekä edesmenneen oikeuskansleri Jaakko Jonkan toteamuksen, jonka mukaan tasapuolisuuden periaatetta ei tule rikkoa.
”Lakia on luettu neljän entisen valtiosihteerin aikana sen kirjaimen mukaisesti. Voimassa olevaa lakia ei voi laajentaa sitä tulkitsemalla. Lakia on toki mahdollista muuttaa, ja silloin on perusteltava, miksi siirtymisvelvollisuus pitäisi ottaa käyttöön myös sisäisesti Helsingissä.”
Kokemus antaa varmuutta toimia
Konsulipäällikkö, ulkoasiainneuvos Pasi Tuomisella on laaja kokemus niin hallinnollisista kuin oikeudellisistakin tehtävistä. Oikeustieteiden kandidaatti, varatuomari ja yhteiskuntatieteiden maisteri Tuominen ehti aikanaan tutustua niin pankkimaailmaan kuin oikeuslaitokseen muun muassa pankin perintätehtävissä, käräjätuomarina ja oikeusneuvosmiehenä. Ennen siirtymistään UM:n palvelukseen vuonna 1997 Tuominen toimi vuoden verran puolustusministeriössä.
Ulkoministeriön tehtävissä on ehtinyt täyttyä jo neljännesvuosisata. Ennen konsulipäällikön tehtäviä Tuominen työskenteli kriisi- ja avustustiimin johtajana ja yksikönpäällikkönä. Viime vuodet konsulipäällikkönä ovat olleet hektisiä ja väliin turbulenttejakin. Samalla Tuominen on kokenut voivansa vaikuttaa asioihin.
”Paljon olen voinut vaikuttaa virkavelvollisuuden täyttämisellä. Olen pitänyt virkavelvollisuutenani kertoa päätöksentekijöille myös ikävistä asioista, joista he eivät välttämättä halua kuulla.”
Kesken jäävät työt hyvällä mallilla
Tuomisen siirtyessä Prahaan hän jättää taakseen mielenkiintoisia hankkeita, joita hän on ollut edistämässä vuosien ajan. Pitkän linjan kehittämishaaste on ollut esimerkiksi maahantuloasioiden systemaattinen ulkoistamiskehitys. Tavoitteena on ollut ulkoistaa asiakaspalvelua siten, että UM:n virkailijoille jää varsinainen viranomaistyö ja päätöksenteko. Näin säästyy aikaa ja asiakkaat saavat sujuvaa palvelua. Hyvään alkuun saatu työ jatkuu, ja sen edistymistä tulee olemaan mielenkiintoista seurata Tšekin suunnasta.
”Toinen pitkäaikaishanke, joka ei ole vielä aivan maalissa, on Suomen saaminen USA:n Global Entry -ohjelmaan. Se helpottaisi maahantulon ja maasta poistumisen muodollisuuksia tilanteissa, joissa henkilön taustat on jo tarkistettu. Olemme työskennelleet tämän parissa kuusi ja puoli vuotta, ja hiljattain asia liikahti eteenpäin merkittävästi.”
Kiitos ja kohtuullinen kippis!
Tuominen lähettää lähdön kynnyksellä kiitokset työtovereilleen ja yhteistyökumppaneille. Konsulipalveluiden parissa Helsingissä, Kouvolassa ja maailmalla työskentelevät tietävät, että kyseessä on ryhmätyö, joka hyvin sujuessaan kantaa hedelmää.
”Tehtävissä on tarpeen lähtökohta, jonka mukaan kaikkialla toimitaan samojen, selkeiden, avointen ja ymmärrettävien ohjeiden perusteella. Työtoverien sitoutuminen lainsäädäntöön ja oikeudenmukaisuuden arvoihin on ollut erittäin hyvää.”
Jotta yhteistoiminta olisi entistä vaikuttavampaa myös henkilöstön etuja ajettaessa, Tuominen kehittäisi mielellään tapoja tuoda kaikki saman sateenvarjon alle UHVYn jäseniksi.
”UHVY ja UH Akava kuuluvat molemmat Akavaan. Ymmärrän hyvin, että ihmiset haluavat kuulua liittoon, jonka jäseniä he ovat olleet ennen ulkoministeriöön tuloaan, mutta ainoastaan UHVY ottaa huomioon henkilöstön erityistarpeet. Kuulun itse myös lakimiesliittoon enkä halua siitä erota, mutta talon edun kannalta olisi parempi, että meillä olisi vain yksi henkilöstöjärjestö. Se parantaisi työntekijöiden edunvalvontaa.”
Prahan arjessa Tuominen aikoo toisinaan siemailla kuuluisaa tšekkiläistä olutta, toki pikemminkin kvalitatiivisesti kuin kvantitatiivisesti eli kohtuudella ja nauttien. Häntä kiinnostaa myös tšekkiläinen huumori, onhan hän lähdössä kunnon sotamies Švejkin jäljille. Kirjallisuuden perusteella hän arvelee, ettei vastassa ole Euroopan ryppyotsaisin väki. Tosin Prahassa syntyi myös Franz Kafka. Nähtäväksi jää, onko edessä kafkamaisia tilanteita vai ovatko ne jo takanapäin.
Teksti ja kuvat Liisa Joensuu
