Pitkän uran tehnyt ulkoasiainneuvos Christina Harttila tietää, miksi UHVYyn kannattaa liittyä heti uran alussa: UHVYlta saa rahanarvoisia neuvoja sääntö- ja korvausviidakossa. Lisäksi UHVYn kautta oman äänen saa aina kuuluville.
Kuka on viidakon selviytyjä? Se, joka hallitsee erilaisten ulkoministeriön sääntöjen sovellusohjeet ja tuntee käytännöt. Jos työntekijä ei osaa hakea korvauksia, ne voivat mennä sivu suun.
”Erityispiirre työssämme on erilaisten korvauksien viidakko. Edustustoissa se ei koske ainoastaan virkamiestä, vaan myös heidän perhettään, puolisoa, lasten koulua, terveydenhuoltoa ja mahdollisesti perheen lastenhoitajaa”, ulkoasiainneuvos Christina Harttila kertoo.
Harttila tietää mistä puhuu, sillä hän liittyi UHVYyn heti aloitettuaan työt ulkoministeriössä 30-vuotiaana vuonna 1981.
”UHVYn avulla sain yleiskuvan esimerkiksi hallinnosta ja korvauksista, ja se oli hyvä tapa perehtyä talon tapoihin.”
Ammattiyhdistys auttoi häntä navigoimaan ministeriön sääntö- ja korvausviidakossa. Samalla aukesivat myös monet työpaikan erityispiirteistä.
”Eri edustustoissa joitain sääntöjä on sovellettu eri tavoin. Suurissa edustustoissa on aina ollut enemmän resursseja hoitaa näitäkin asioita. Niissä on työntekijöitä, jotka ehtivät perehtyä aiheeseen. Pienimmissä lähetystöissä on vain muutama työntekijä, ja heillä on paljon muutakin tekemistä.”
Hänestä UHVYn toiminnalla vaikutetaan laajasti ja ajetaan kaikkien etuja.
”Kun asioita hoidetaan kollektiivisesti, katsotaan isoja rakenteita eikä pieniä yksityiskohtia. Yhdessä toimiminen ehkäisee turhaa keskinäistä kilpailua. Ei ole hyvä, jos työpaikalla vain yksittäiset vahvat ryhmät saavat tietoa, vaikutusvaltaa ja empatiaa ja ajavat omia etujaan.”
Harttila on kokenut, että UHVYlaisten kanssa voi aina mennä juttelemaan ja yhteistyö on rentoa.
”Saa usein kuulla talon suunnitelmista hyvissä ajoin ennen kuin niistä on jo päätetty. Silloin pystyy itse tuomaan omia näkökulmiaan esille ja vaikuttamaan työpaikan kehittämiseen. Ottamalla yhteyttä UHVYn väkeen voi tulla kuulluksi.”
Pitkän uran rikkaat kokemukset
Harttila työskenteli vuosina 2011–2015 Suomen suurlähettiläänä Rabatissa Marokossa ja akkreditoituna Mauritaniassa. Lähetystö oli pieni: lähettiläs, yksi lähetystö- ja hallintovirkamies, kolme ja puoli työntekijää palkattuna paikan päältä sekä vartijat. Harttila oli kaikkien esimies.
Suurlähettilään työ on antoisaa ja monipuolista – paljon muuta kuin vain edustamista.
”Periaatteessa siistiä sisätyötä. Toisaalta voi joutua käymään paikoissa, joihin ei välttämättä muuten menisi. Lähettiläs voi joutua toimittamaan suruviestejä ja hoitamaan kriisitilanteita esimerkiksi maanjäristyksen ja muun onnettomuuden jälkeen. Työyhteisö, protokolla ja diplomaattietiketti antavat tukea.”
Harttila ei ole itse joutunut näin hankaliin tilanteisiin. Suurlähettiläskauden jälkeen hän työskenteli ministeriön henkilöstösuunnitteluyksikössä erityistehtävissä ja jäi eläkkeelle vuonna 2018. Ulkoministeriövuosia kertyi 37. Erityisen antoisana hän piti suurlähettilään työtä.
”Työssä ulkoministeriössä pystyy hyödyntämään kaikkea mitä on elämässään oppinut ja kokenut. Saa mukavia ja mielenkiintoisia kokemuksia. Pystyy perehtymään asemamaahan, sen hallintoon, historiaan, sosiaaliseen tilanteeseen, eri väestöryhmiin ja kulttuuriin.”
Harttila ehti urallaan nähdä lähetystöelämää toisestakin näkökulmasta. Kun puoliso Pekka Harttila työskenteli Saudi-Arabian suurlähettiläänä ja Berliinissä itäisen Saksan pääkonsulina, Christina Harttila oli mukana puolisona. Mukana oli myös perheen tytär.
”Perheenjäsenet ovat UHVYn varsinaisen alueen ulkopuolella, mutta sieltä voi silti kysyä apua ja tukea myös perheeseen liittyvissä asioissa.”
”Hallinto on entistä jähmettyneempi”
Ulkoministeriön hallintokoneisto on Harttilan mielestä byrokraattinen.
”On paljon hyvää tahtoa, mutta toteutus voi olla ajoittain huonoa. Virkamiesten siirtoruletti lisää vaikeusastetta.”
Harttila arvioi, että ulkoministeriössä yhteishenki on vähentynyt.
”Koko valtionhallinto on jähmettynyt. Asiantuntemus on osittain jäänyt mittaamisen ja seuraamisen jalkoihin. Työaikaseuranta mittaa ajankäyttöä eikä tuloksia. Hallinto joustaa entistä vähemmän. Ennen pystyttiin sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin nopeammin.”
Vuosien varrella ulkoministeriön sisäisen tiedottamisen taso on Harttilan mielestä vaihdellut. Jos hänellä ei ollut aikaa lukea sisäisiä tiedotteita tuoreeltaan ja osallistua nettitiedotustilaisuuksiin, jälkikäteen saattoi olla vaikea löytää relevanttia työntekoon liittyvää tietoa. UHVYsta on onneksi saanut aina tukea ja tietoa uran eri käänteissä.
”UHVYn väki on ollut hyvin tavoitettavissa ja sen oma toimisto on hyvä. Heidät tavoittaa aina tarvittaessa sähköpostilla tai voi mennä juttelemaan. Pysyy perillä siitä, mitä on tekeillä. UHVYlaiset antavat hyviä neuvoja siitä, miten toimia missäkin tilanteessa”, Christina Harttila kiittää.
