Ulkoasianhallinnon tehtävissä poikkeusolot ja kriisit tulevat tutuiksi, sillä eri puolilla maailmaa kuohuu kaiken aikaa. Ulkopoliittista ilmapiiriä värittää tänä keväänä kuitenkin täysin uusi tilanne, sota Euroopassa. Kauniina keväisenä päivänä ja lintujen laulaessa sitä on vaikea uskoa, samoin kuin toista tosiasiaa: osapuolena on naapurimaamme.
Lähetystöneuvos Mari Neuvonen sukeltaa henkilöstöjärjestön puheenjohtajana suoraan syvään päähän, sillä maailmantilanne leimaa kaikkien työskentelyä, vähintäänkin henkisesti.
”Maailmantilanne on aina leimannut diplomaattien työtä ja siihen on kuulunut tietty arvaamattomuus. Se on ollut myös osa työn kiehtovuutta. Sota Ukrainassa toi meille täysin eri tilanteen kuin mikään aikaisempi sota, sillä sen myötä Eurooppaan kohdistuu meille tuntematonta epävakautta ja sota vaikuttaa kahdenvälisiin suhteisiin rajanaapurimme kanssa. Maailmapolitiikka on tullut lähemmäs ja muokkaa niin diplomaattien, erityisvirkamiesten kuin hallintouraa tekevien työympäristöä. Myös pandemia on lisännyt epävarmuutta ja aiheuttanut kuormittumista, joka on jakautunut epätasaisesti. Varsinkin autoritaarisissa maissa ulkoministeriön henkilökunta on joutunut koville”, Neuvonen sanoo.
Puoli vuosisataa hienovaraista rauhanrakentamista
Neuvonen muistuttaa ulkoasianhallinnon henkilökunnan työskentelevän kulloisenkin hallituksen linjausten mukaisesti vailla omia poliittisia päämääriä. Vaikka päättäjät vaihtuvat, ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut pitkäjänteistä koko UHVYn 50-vuotisen toiminnan ajan. Suomen tärkeät ”vientituotteet” ovat oikeusvaltio, demokratia, avoimuus ja hyvä hallinto. Ulkoasiainhallinnon henkilöstö on polvesta toiseen ollut ammattitaitoista ja osannut toimia hienovaraisesti rauhanrakentajana eri puolilla maailmaa. Nämä samaiset arvot ovat keskeisiä tavoitteita myös UHVYn toiminnassa henkilöstöjärjestönä.
”Ammattitaitoinen ja sitoutunut henkilöstö ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii omistautumista, ja se on työntekijöillemme ominaista. He ovat osaavia, ahkeria ja talolle lojaaleja. Täällä tehdään elämänmittaista uraa, jonka aikana ihmiset palvelevat mitä moninaisimmissa ja vaativimmissa paikoissa ympäri maapalloa.”
Vaativia paikkoja tulee eteen kaikilla mantereilla. Kiovan lähetystön evakuointi tänä keväänä Ukrainassa ei ollut ensimmäinen laatuaan; kokemusta evakuoinneista on viime vuosina saatu esimerkiksi Afganistanista, Etiopiasta kuin myös Lähi-idän maista. Neuvonen muistuttaa, että kaikki kriisit päättyvät jossakin vaiheessa, ja silloin diplomaateilla on erityinen kysyntä: miten raunioista rakennetaan rauha ja miten edistetään jälleenrakentamista.
UHVY ei jätä jäseniään yksin
Erityisesti ennakoimattomissa oloissa kaikilta vaaditaan joustavuutta, mutta työ on kuitenkin työtä, ja sen vaatimusten tulee olla poikkeusoloissakin oikeudenmukaisia ja perusteltuja. UHVYn roolina on toimia jäsenten tukena ja huolehtia heidän edustaan.
”UHVY ei jätä jäseniään yksin. Meillä on pitkät ja arvokkaat perinteet toimia jäsenten äänitorvena ja sitoudumme heitä tukemaan. Jäsenistön eduista huolehtiminen vaatii jatkuvaa työtä ja edellyttää erityistä huomiota muuttuvassa ympäristössä. Haluan kannustaa jäsenistöä aktiivisempaan ja rohkeampaan edunvalvontaan, haluamme edistää keskustelevaa ja avointa kulttuuria, ja on rikkaus, että työyhteisössä on mahdollisimman paljon diversiteettiä. Tarvitaan sekä kokeneita että raikkaita uusia tuulia tuovia nuoria työntekijöitä. Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ajamiselle riittää edelleen työsarkaa. Esimerkiksi elämäntilanteet ja perheiden arjen tasapaino muutostilanteissa tulisi huomioida paremmin.”
Joustoa yksilöllisiin tarpeisiin
Kun edustuston sijaintimaassa tapahtuu katastrofi tai kärjistyy konflikti, henkilökunta perheineen voi joutua lähtemään nopeasti. Turvallisena pidetty kohde voi muuttua joskus jopa tunneissa non-family-paikaksi. Se tarkoittaa suurta työpanosta edustuston asioiden ja henkilökunnan turvallisuuden organisoimisessa. Perheellisille se tarkoittaa lisäksi lasten koulunkäynnin nopeaa uudelleenjärjestämistä, repäisyä tutusta ja turvallisesta arjesta.
”Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa myöskään perheettömiä, jotka ovat myös valmiita sitoutumaan vaikeisiin olosuhteisiin ja usein kantavat erittäin merkittävän taakan ja osoittavat suurta joustavuutta.”
Neuvonen pitää tärkeänä, että työnantajalla olisi suurempi jousto käyttää tapauskohtaista harkintaa henkilökuntansa tukemisessa ja halua tulla vastaan tarpeen vaatiessa. Tapauskohtaisuus ei kuitenkaan saa tarkoittaa mielivaltaa.
”Perheelliset antaisivat arvoa inhimillisyydelle siirtopolitiikassa. Tämä pätee myös aivan myös normioloissa. Työnantajalla tulisi olla joustoa antaa esimerkiksi työntekijän jatkaa samassa edustustossa vielä yhden kriittisen vuoden lisää, jos lasten koulunkäynti muutoin keskeytyisi opintojen haastavassa vaiheessa.”
Ammattitaidon kehittämistä tulee palkita
Maaliskuussa Mari Neuvoselle tuli täyteen 25 vuotta ulkoministeriön palveluksessa. Hänestä voisi käyttää nimitystä veteraanisarjalainen. Hän työskentelee tällä hetkellä Pohjoisen Afrikan yksikössä, mutta takana on laaja kokemus tehtävistä eri puolilla maailmaa ja kova koulutustausta. Koulutukseltaan Neuvonen filosofian tohtori Bristolin yliopistosta sekä juristi ja valtiotieteilijä Turun yliopistosta.
Kokemus ja koulutus antavat pohjaa nähdä kehittämisen paikkoja talon toiminnassa ja linjauksissa. Tietyt asiat tuntuvat myös pyörivän vuodesta toiseen talon sisäisissä keskusteluissa. Yksi niistä on se, että ihmisen kehityskaarta tulisi arvostaa enemmän kuin nyt tapahtuu.
”Henkilökuntaa on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja meritoitumisesta tulisi palkita. Uusi palkkausjärjestelmä poisti kieli- ja kokemuslisän. Ne tulisi saada takaisin. Myös hankalissa hardship-paikoissa toimimisen ja työn vuoksi joustamisen tulisi näkyä palkassa. Kun ihminen kehittää kielitaitoaan ja muita ammatillisia taitojaan, työnantajan tulisi tällaista osaamisen kasvattamista arvostaa. Kielitaidon kartuttaminen ei ole vain harrastus, maailmalla nimittäin ei pärjää suomella eikä aina englannillakaan.”
Yksi henkilöstöä puhuttava asia on ”palkkojen jousto”. Viimeisen palkkausuudistuksen myötä on päässyt käymään niin, että palkka saattaa alentua kesken uran ja jopa useaan kertaan, yleensä juuri silloin, kun henkilö vaihtaa tehtävää ja osoittaa joustavuutta ja halua oppia uutta.
”Ihmisillä on oikeus olettaa, että uralla on tietty ennakoitavuus, eikä palkan tulisi ainakaan laskea kokemuksen ja uusien taitojen kehittämisen myötä. Palkkojen lasku siirtojen yhteydessä on asia, jota henkilöstöjärjestön on vaikea hyväksyä. Koulutuksen, kokemuksen, pätevyyden ja kielitaidon tulisi näkyä palkassa. On aivan eri asia lähettääkokenut konkari paikalle kuin vasta taloon tullut. Vanha tekijä osaa ottaa nopeasti tilanteet haltuun, aliarvioimatta kuitenkaan nuorten tuomia uusia tuulia, molempia tarvitaan, mutta palkan tulee olla oikeudenmukainen.”
Neuvonen haluaa jatkaa UHVYn pitkäaikaisen puheenjohtajan Juha Parikan viitoittamalla tiellä ja kuunnella jäsenistöä herkällä korvalla. Eteenpäin kuljetaan jäsenistön ehdoilla.
”Pidin Juha Parikan rohkeasta ja eteenpäin katsovasta tyylistä, ja samaan pyrin itsekin”, Neuvonen sanoo.
FAKTALAATIKKO
MARI NEUVONEN PÄHKINÄNKUORESSA
- Filosofian tohtori Bristolin yliopistosta sekä juristi ja valtiotieteilijä Turun yliopistosta.
- Aloitti UM:n palveluksessa vuonna 1997
- Työskentelee Pohjoisen Afrikan yksikössä
- Edustaa Suomea Välimeren unionin johtokunnassa
- Anna Lindh -säätiön hallituksen puheenjohtaja
- Hoitaa EU:n eteläiseen naapurustoon liittyviä kysymyksiä sekä seuraa Punaisenmeren yhteistyötä
- Neuvosella on UE-kokemusta muun muassa Egyptistä, jossa hän toimi suurlähetystön kakkosvirkamiehenä ennen paluuta Afrikan ja Lähi-idän osastolle. Lisäksi hän on palvellut Brysselissä Euroopan Parlamentissa, Suomen pysyvässä edustustossa sekä Euroopan Ulkosuhdehallinnossa. Hän on työskennellyt myös Suomen suurlähetystöissä Bonnissa ja Berliinissä.
Teksti ja kuvat Liisa Joensuu
